Lappalaiskoirat paimennustyössä
Uski, Terhi (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052113981
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052113981
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Lappalaisia paimenpystykorvia on käytetty apuna porojen paimennuksessa satoja vuosia. Tunturi-Lapissa on porokoira tehnyt jopa päivän itsenäistä paimennustyötä porotokan kanssa tunturissa. Metsä-Lapissa on työskentelyetäisyys ollut lyhyempi. Norjan rajan sulkeutuminen, toinen maailmansota ja moottorikelkan käyttöönotto ovat muuttaneet saamelaisten elintapoja, porojen paimennusta sekä porokoiran työnkuvaa. Osittain näistä poroja paimentaneista koirista on kehittynyt kolme rotua, kotimaiset suomenlapinkoira ja lapinporokoira, sekä ruotsalainen ruotsinlapinkoira. Näiden rotujen rotujärjestönä toimii Lappalaiskoirat ry, joka on Suomen Kennelliiton valvoma lappalaisrotujen jalostusta edistävä yhdistys. Kennelliitto säätää, että rotujärjestön on ylläpidettävä ja päivitettävä säännöllisesti jokaiselle rodulle omaa jalostuksen tavoiteohjelmaa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Suomessa työssä olevat lappalaiskoirat. Tavoitteena oli kerätä tietoa työskentelevistä lappalaiskoirista: missä päin Suomea työkoiria on, mille paimennettaville eläimille lappalaiskoiria käytetään, mitkä ovat lappalaiskoirien työskentelytyylit ja onko jalostuksessa huomioitavia asioita. Työn toimeksiantajana oli rotuyhdistys Lappalaiskoirat. Kartoitus toteutettiin Webropol-verkkokyselytyökalulla. Kyselyä jaettiin sekä porotilallisille että lammastilallisille. Osana opinnäytetyötä kirjoitettiin kolmen artikkelin sarja lappalaiskoirista paimennustyössä Lappalaiskoirat ry:n jäsenjulkaisuun Lapinkoira-lehteen. Paliskuntain yhdistyksen Poromies-lehteen sekä Suomen Kennelliiton verkkosivuille koostettiin yksi artikkeli.
Kyselytutkimukseen saatiin vastauksia 82 eri vastaajalta. Näistä 61 kappaletta oli paimennustyössä olevia lapinporokoiria ja 11 kappaletta suomenlapinkoira. Suurin osa vastanneiden työkoirista sijoittui maantieteellisesti Pohjois-Suomeen ja työskenteli poro- tai lammastilalla. Lähes puolella vastanneiden tiloista työkoira paimensi yli 300 eläintä.
Lähes 70 % vastanneista kertoi koiran käyttävän haukkua itsenäisesti työkaluna, kun näki sille olevan tarvetta. Suuri osa koirista myös hakeutui tasapainotilaan itsenäisesti ilman ohjausta. Puolet työkoirista osasi vastaajien mukaan hallita paimennettavia eläimiä tilanteeseen sopivalla voimalla itsenäisesti. Valtaosa koirista liikkui paimennustyön aikana pihapiirissä, alle 500 metrin etäisyydellä ohjaajastaan. Viidennes työkoirista liikkui metsissä kilometrien säteellä kodista tai ohjaajasta. Lisäksi viisi koiraa irtaantui työskentelemään jopa kymmenien kilometrien päähän kodistaan tai ohjaajastaan. Sama työkoira toimi tarvittaessa sekä lähietäisyydellä että kauempana ohjaajasta. Jos ohjaaja liikkui koko laajan paliskunnan alueella, koira kulki mukana työskentelypaikkaa vaihtaen.
Tulosten perusteella voidaan päivittää rotujen jalostuksen tavoiteohjelmia. Voidaan myös todeta lappalaiskoirien edelleen pystyvän alkuperäiseen työhönsä ja tätä on hyvä ylläpitää rotujen jalostuksessa. Varsinkin lapinporokoiraa käytetään edelleen monipuolisesti paimennustyössä.
Lappalaisia paimenpystykorvia on käytetty apuna porojen paimennuksessa satoja vuosia. Tunturi-Lapissa on porokoira tehnyt jopa päivän itsenäistä paimennustyötä porotokan kanssa tunturissa. Metsä-Lapissa on työskentelyetäisyys ollut lyhyempi. Norjan rajan sulkeutuminen, toinen maailmansota ja moottorikelkan käyttöönotto ovat muuttaneet saamelaisten elintapoja, porojen paimennusta sekä porokoiran työnkuvaa. Osittain näistä poroja paimentaneista koirista on kehittynyt kolme rotua, kotimaiset suomenlapinkoira ja lapinporokoira, sekä ruotsalainen ruotsinlapinkoira. Näiden rotujen rotujärjestönä toimii Lappalaiskoirat ry, joka on Suomen Kennelliiton valvoma lappalaisrotujen jalostusta edistävä yhdistys. Kennelliitto säätää, että rotujärjestön on ylläpidettävä ja päivitettävä säännöllisesti jokaiselle rodulle omaa jalostuksen tavoiteohjelmaa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Suomessa työssä olevat lappalaiskoirat. Tavoitteena oli kerätä tietoa työskentelevistä lappalaiskoirista: missä päin Suomea työkoiria on, mille paimennettaville eläimille lappalaiskoiria käytetään, mitkä ovat lappalaiskoirien työskentelytyylit ja onko jalostuksessa huomioitavia asioita. Työn toimeksiantajana oli rotuyhdistys Lappalaiskoirat. Kartoitus toteutettiin Webropol-verkkokyselytyökalulla. Kyselyä jaettiin sekä porotilallisille että lammastilallisille. Osana opinnäytetyötä kirjoitettiin kolmen artikkelin sarja lappalaiskoirista paimennustyössä Lappalaiskoirat ry:n jäsenjulkaisuun Lapinkoira-lehteen. Paliskuntain yhdistyksen Poromies-lehteen sekä Suomen Kennelliiton verkkosivuille koostettiin yksi artikkeli.
Kyselytutkimukseen saatiin vastauksia 82 eri vastaajalta. Näistä 61 kappaletta oli paimennustyössä olevia lapinporokoiria ja 11 kappaletta suomenlapinkoira. Suurin osa vastanneiden työkoirista sijoittui maantieteellisesti Pohjois-Suomeen ja työskenteli poro- tai lammastilalla. Lähes puolella vastanneiden tiloista työkoira paimensi yli 300 eläintä.
Lähes 70 % vastanneista kertoi koiran käyttävän haukkua itsenäisesti työkaluna, kun näki sille olevan tarvetta. Suuri osa koirista myös hakeutui tasapainotilaan itsenäisesti ilman ohjausta. Puolet työkoirista osasi vastaajien mukaan hallita paimennettavia eläimiä tilanteeseen sopivalla voimalla itsenäisesti. Valtaosa koirista liikkui paimennustyön aikana pihapiirissä, alle 500 metrin etäisyydellä ohjaajastaan. Viidennes työkoirista liikkui metsissä kilometrien säteellä kodista tai ohjaajasta. Lisäksi viisi koiraa irtaantui työskentelemään jopa kymmenien kilometrien päähän kodistaan tai ohjaajastaan. Sama työkoira toimi tarvittaessa sekä lähietäisyydellä että kauempana ohjaajasta. Jos ohjaaja liikkui koko laajan paliskunnan alueella, koira kulki mukana työskentelypaikkaa vaihtaen.
Tulosten perusteella voidaan päivittää rotujen jalostuksen tavoiteohjelmia. Voidaan myös todeta lappalaiskoirien edelleen pystyvän alkuperäiseen työhönsä ja tätä on hyvä ylläpitää rotujen jalostuksessa. Varsinkin lapinporokoiraa käytetään edelleen monipuolisesti paimennustyössä.