Yhteiskehittely edellyttää vuorovaikutusta : Portaittaisen hoitomallin kehittäminen ensikodissa
Kiviniemi, Jenni (2015)
Kiviniemi, Jenni
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504084044
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504084044
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli aloittaa Portaittaisen hoitomallin yhteiskehittelyprosessi yhdessä Oulunkylän ensikodin työyhteisön kanssa. Oulunkylän ensikoti on päihdeongelmaisille vanhemmille erikoistunut ensikoti. Kuntoutuksessa yhdistyvät varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen ja päihdekuntoutus. Portaittainen hoitomallin tarkoituksena on tehdä näkyvämmäksi muutosprosessi, jota asiakkaat käyvät kuntoutuessaan läpi. Nykyisen mallin puutteista ja kehittämisajatuksista oli keskusteltu, mutta tarkkaa kehittämissuuntaa ei ollut työryhmän tiedossa. Lähdimme kartoittamaan kehityssuuntaa yhteiskehittelyn avulla.
Yhteiskehittelyprosessissa sovellettiin Yrjö Engeströmin ekspansiivisen oppimisen mallia. Yhteiskehittelyssä kehittäminen tapahtuu aktiivisessa vuorovaikutuksessa menetelmän, tuotteen tai mallin käyttäjien kanssa. Ekspansiivisessa oppimisen mallissa keskeistä on, että ratkaisu ei ole valmiiksi annettu, se muuttuu ja laajenee prosessin aikana. Ekspansiivisessa oppimisen prosessi kuvataan oppimissyklien kautta. Oppiminen tapahtuu ilmenevien ristiriitojen ymmärtämisen, käsittelyn ja ratkaisemisen kautta.
Opinnäytetyössäni kuvaan kehittämisprosessin etenemistä vaihe vaiheelta. Työntekijät olivat aktiivisina tekijöinä kehittämisprosessissa. Työryhmästä kaksi työntekijää oli tiiviisti mukana prosessin jokaisessa vaiheessa, joita minä koordinoin ja dokumentoin. Opinnäytetyön aikana etenimme kehittämissyklin viisi ensimmäistä vaihetta, jotka olivat: tarvetila, kaksoissidos, uuden ratkaisun hahmottaminen, uuden mallin muodostaminen ja mallin kokeileminen käytännössä. Yhteiset tapaamiset olivat merkittävässä osassa kehittämistyötä, vuorovaikutus muodosti pohjan yhteiskehittelylle. Työryhmä jatkaa Portaittaisen hoitomallin kehittämistä ja arvioi lopullista kehittämistuotosta.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että yhteiskehittely soveltuu hyvin sosiaalialan työpaikan menetelmien kehittämiseen. Prosessiin voidaan osallistaa sekä työntekijöitä että asiakkaita. Palvelun tai menetelmän käyttäjät ovat aktiivisina kehittäjinä, eikä kehitystyö jää irralliseksi osaksi arjen työkäytäntöjä.
Yhteiskehittelyprosessissa sovellettiin Yrjö Engeströmin ekspansiivisen oppimisen mallia. Yhteiskehittelyssä kehittäminen tapahtuu aktiivisessa vuorovaikutuksessa menetelmän, tuotteen tai mallin käyttäjien kanssa. Ekspansiivisessa oppimisen mallissa keskeistä on, että ratkaisu ei ole valmiiksi annettu, se muuttuu ja laajenee prosessin aikana. Ekspansiivisessa oppimisen prosessi kuvataan oppimissyklien kautta. Oppiminen tapahtuu ilmenevien ristiriitojen ymmärtämisen, käsittelyn ja ratkaisemisen kautta.
Opinnäytetyössäni kuvaan kehittämisprosessin etenemistä vaihe vaiheelta. Työntekijät olivat aktiivisina tekijöinä kehittämisprosessissa. Työryhmästä kaksi työntekijää oli tiiviisti mukana prosessin jokaisessa vaiheessa, joita minä koordinoin ja dokumentoin. Opinnäytetyön aikana etenimme kehittämissyklin viisi ensimmäistä vaihetta, jotka olivat: tarvetila, kaksoissidos, uuden ratkaisun hahmottaminen, uuden mallin muodostaminen ja mallin kokeileminen käytännössä. Yhteiset tapaamiset olivat merkittävässä osassa kehittämistyötä, vuorovaikutus muodosti pohjan yhteiskehittelylle. Työryhmä jatkaa Portaittaisen hoitomallin kehittämistä ja arvioi lopullista kehittämistuotosta.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että yhteiskehittely soveltuu hyvin sosiaalialan työpaikan menetelmien kehittämiseen. Prosessiin voidaan osallistaa sekä työntekijöitä että asiakkaita. Palvelun tai menetelmän käyttäjät ovat aktiivisina kehittäjinä, eikä kehitystyö jää irralliseksi osaksi arjen työkäytäntöjä.