Kotikuntoutukseen ohjautuminen: sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten näkemyksiä asiakkaiden kuntoutustarpeen tunnistamisesta ja palveluun ohjautumisesta

Abstract

Kotikuntoutus määritellään asiakkaan arjessa toteutuvaksi tavoitteelliseksi toiminnaksi, jonka tarkoituksena on tukea asiakkaan toimintakykyä ja vähentää muiden palvelujen tarvetta. Palveluun ohjaudutaan tavallisesti sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen havaittua toimintakyvyn muutoksen, joka vaikuttaa itsenäiseen selviytymiseen. Tutkimusten perusteella kotikuntoutus vaikuttaa myönteisesti ikäihmisen toimintakykyyn ja toimii siten ennaltaehkäisevänä palveluna, joihin panostaminen on tärkeää pyrittäessä vastaamaan lisääntyvään ikäihmisen määrään ja palvelujen tarpeeseen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten kotikuntoutus tunnetaan palveluna sekä miten kuntoutustarpeen tunnistaminen ja palveluun ohjautuminen toteutuu hyvinvointialueella. Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää moniammatillista yhteistyötä ja sen avulla edistää asiakkaiden varhaista kuntoutukseen ohjautumista. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineistonkeruu toteutui sähköisen kyselylomakkeen ja yksilöhaastattelujen avulla syys-marraskuussa 2024. Kyselylomakkeeseen vastasi 23 henkilöä ja sen tulosten perusteella laadittiin teemahaastattelun runko. Yhdeksän haastattelua toteutettiin 23.10.– 22.11.2024 välisenä aikana ja kerätty aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Tulosten perusteella kotikuntoutuksen tunnettavuudessa on vaihtelua, ja palveluun ohjautumisen käytännöissä eroja alueiden kesken. Varhaista tunnistamista ja kuntoutukseen ohjautumisen tärkeyttä korostettiin, mutta oikea-aikaisuuden arviointi koettiin haastavaksi. Kuntoutustarpeen tunnistamisessa ja päätöksenteossa hyödynnetään usein moniammatillista yhteistyötä sekä keskustelua. Yhteistyön vahvistaminen nimettiin keskeiseksi kehittämiskohteeksi, koska sen koettiin lisäävän varhaista tunnistamista ja palvelun piiriin ohjautumista. Keinoksi esitettiin säännöllisiä yhteistyöpalavereja, jotka samalla parantaisivat tiedonkulkua, ja lisäisivät ymmärrystä kotikuntoutuksesta palveluna. Ammattilaisten kyky tunnistaa palvelusta hyötyviä asiakkaita paranee, kun palvelun sisältö tunnetaan. Myös palvelusta tiedottaminen asiakkaille ja heidän omaisilleen koettiin tärkeäksi. Opinnäytetyön avulla saatuja tuloksia voidaan hyödyntää kotikuntoutuksen ja yhteistyötahojen välisen yhteistyön ja tiedonkulun kehittämiseen sekä asiakkaiden tunnistamiseen ja ohjautumiseen liittyvien käytäntöjen tarkentamiseen.

Home rehabilitation means goal-oriented activities in a person's daily life to help them maintain their functional capability and reduce the need for other services. Typically, individuals are referred to home rehabilitation when a healthcare or social service professional notices a change in a person’s ability to manage daily activities independently. Studies show that home rehabilitation improves the functional capacity of older people and acts as a preventive measure, which is crucial for addressing the growing demand for elderly care services as the population ages.

The purpose of this study was to examine how well home rehabilitation is known as a service and to assess how the rehabilitation needs are identified and addressed in the wellbeing services counties. The goal was to develop multi-professional collaboration and encourage early referrals to the rehabilitation service. The study used a qualitative research method, collecting data through an online survey and individual interviews between September and November 2024. A total of 23 people responded to the survey, and the results were used to create a thematic interview framework. Nine interviews took place between October 23 and November 22, 2024, and the collected data was analysed using inductive content analysis.

The results showed that the level of awareness regarding home rehabilitation varies, and referral practices differ across regions. Early identification of rehabilitation needs and service referrals was seen as important, but determining the appropriate timeliness was perceived as challenging. Decision-making regarding rehabilitation needs usually involved collaboration and discussions among multi-professionals. Strengthening collaboration was identified as a key area for improvement, as it enhances early detection of rehabilitation needs and improves access to the services. Regular professional meetings were suggested as a means to improve communication and enhance understanding of home rehabilitation. When professionals are more familiar with the service, they can better identify who would benefit from it. Additionally, raising awareness among clients and their families about the service was considered important.

The findings of this study can help improve collaboration between home rehabilitation services and other stakeholders, enhance communication, and refine the processes for identifying and referring clients to the service.