Lasten pahoinpitelyepäilyjen kuvantaminen
Tuomainen, Elli; Auervuolle, Noomi (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052214685
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052214685
Tiivistelmä
Lasten pahoinpitelyepäilyjen tutkimisessa diagnostinen kuvantaminen on erityisen tärkeässä asemassa. Hyvin pienet lapset eivät kehityksensä takia pysty kertomaan tapahtuneesta, jolloin kuvantamistutkimusten avulla voidaan selvittää murtumia tai sisäelinten vammoja ja siten arvioida, onko pahoinpitely tapahtunut.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineiston haussa käytettiin systemoidun kirjallisuuskatsauksen piirteitä. Tarkoituksena oli selvittää kansainvälisesti käytettyjä lasten pahoinpitelyepäilyjen kuvantamissuosituksia ja vertailla niiden yhtäläisyyksiä ja eroja. Aineiston haku suoritettiin hyödyntämällä Pubmed, ScienceDirect, CINAHL ja ProQuest-tietokantoja. Kuvantamissuosituksia etsittiin myös manuaalisesti. Aineistoa löytyi 11 kansainvälistä kuvantamissuositusta, jotka olivat julkaistu vuoden 2014 ja 2024 välillä. Aineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysin menetelmää hyödyntäen.
Katsauksen tulokset osoittivat, että useilla kuvantamismodaliteeteilla on tärkeä asema lasten pahoinpitelyepäilyjen tutkinnassa. Kaikissa 11 kuvantamissuosituksessa mainittu modaliteetti oli natiiviröntgen, josta luustoröntgen (skeletal survey) oli tärkein tutkimus, mikä lapselle tulisi tehdä. Pään alueen tietokonetomografiatutkimus mainittiin myös jokaisessa suosituksessa. Pään alueen sekä selkärangan magneettitutkimusta suositeltiin lisäksi kaikissa paitsi kahdessa suosituksessa. Havaitsimme lapsen iällä olevan myös merkitystä, sillä useimmissa suosituksissa kuvantamistutkimuksia suositeltiin ensisijaisesti alle 2-vuotiaille lapsille.
Kirjallisuuskatsauksen lopussa vertaamme kansainvälisiä lasten pahoinpitelyepäilyjen kuvantamissuosituksia suomalaisiin kuvantamissuosituksiin. Koska Suomessa ei ole kansallisia lasten pahoinpitelyepäilyjen selvittämiseen tarkoitettuja kuvantamissuosituksia, katsauksemme on ensiaskel näiden suositusten luomiseen.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineiston haussa käytettiin systemoidun kirjallisuuskatsauksen piirteitä. Tarkoituksena oli selvittää kansainvälisesti käytettyjä lasten pahoinpitelyepäilyjen kuvantamissuosituksia ja vertailla niiden yhtäläisyyksiä ja eroja. Aineiston haku suoritettiin hyödyntämällä Pubmed, ScienceDirect, CINAHL ja ProQuest-tietokantoja. Kuvantamissuosituksia etsittiin myös manuaalisesti. Aineistoa löytyi 11 kansainvälistä kuvantamissuositusta, jotka olivat julkaistu vuoden 2014 ja 2024 välillä. Aineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysin menetelmää hyödyntäen.
Katsauksen tulokset osoittivat, että useilla kuvantamismodaliteeteilla on tärkeä asema lasten pahoinpitelyepäilyjen tutkinnassa. Kaikissa 11 kuvantamissuosituksessa mainittu modaliteetti oli natiiviröntgen, josta luustoröntgen (skeletal survey) oli tärkein tutkimus, mikä lapselle tulisi tehdä. Pään alueen tietokonetomografiatutkimus mainittiin myös jokaisessa suosituksessa. Pään alueen sekä selkärangan magneettitutkimusta suositeltiin lisäksi kaikissa paitsi kahdessa suosituksessa. Havaitsimme lapsen iällä olevan myös merkitystä, sillä useimmissa suosituksissa kuvantamistutkimuksia suositeltiin ensisijaisesti alle 2-vuotiaille lapsille.
Kirjallisuuskatsauksen lopussa vertaamme kansainvälisiä lasten pahoinpitelyepäilyjen kuvantamissuosituksia suomalaisiin kuvantamissuosituksiin. Koska Suomessa ei ole kansallisia lasten pahoinpitelyepäilyjen selvittämiseen tarkoitettuja kuvantamissuosituksia, katsauksemme on ensiaskel näiden suositusten luomiseen.