Magneettikuvaus ilman sedaatiota - autismikirjon lasten sopeuttamisen menetelmät : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Potilaslähtöinen ja potilaalle turvallinen lähestymistapa on merkittävässä roolissa, kun magneettikuvantamista toteutetaan ja kehitetään potilaan asemaa ja oikeuksia turvaavien lakien mukaisesti. Erityisryhmät voivat tarvita omien oikeuksien toteutumiseksi erityisjärjestelyitä. Tässä opinnäytetyössä kartoitamme mitä sopeuttamisen menetelmiä käytetään, kun autismikirjon lasta kuvataan magneettikuvauslaitteella ilman sedaatiota.

Autismikirjon lapsi altistuu magneettikuvantamiselle neurotyypillistä lasta useammin. Autismikirjolle tyypilliset ominaisuudet kuten aistiherkkyydet, kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen haasteet, ahdistuneisuus, rajalliset taidot uusien asioiden oppimisessa ja äkkinäisten muutosten käsittelyssä sekä autismikirjolle tyypillinen liikehdintä luovat haasteita magneettikuvantamisen onnistumiselle ja sedaatiota käytetään yleisesti kuvantamisen onnistumisen varmistamiseksi. Sedaatio tuo kumminkin mukanaan aina neurotoksisuuden riksin ja eläinkokeissa on huomattu viitteitä hidastuneen kognitiivisen kehityksen ja syvän sedaation välillä. Tämän lisäksi on havaittu, että autismikirjon lapsi saattaa tarvita, riittävän sedaation saavuttamiseksi, suuremman määrän lääkettä kuin neurotyypillinen lapsi.

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineistoa kerättiin Cinahl, Pubmed, ProQuest ja Medline tietokannoista ja tutkimusainestoa täydennettiin manuaalisella haulla. Tietokantahaussa käytettiin hakusanoja autism, ASD, "autism spectrum disorder", autism-friendly, sedated, sedation, unsedated, non-pharmacological, MRI, "magnetic resonance imaging" ja "mri scan". Suomenkielinen haku ei tuottanut tulosta. Tutkimusaineistoksi valikoitui 11 tutkimusartikkelia, jotka analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin mukaisesti.

Tutkimusaineistosta kävi ilmi, että sopeuttamisen menetelmien kirjo on laaja ja yksittäisellä sopeuttamisen menetelmällä voi olla useampi funktio. Tärkeitä lähtökohtia on oppimisprosessin tukeminen, psyykkisen hyvinvoinnin ja vuorovaikutuksen tukeminen sekä ympäristön ja toiminnan mukauttaminen. Autismikirjon erityispiirteet huomioidaan tutkimusaineistossa tarkasti ja eri sopeuttamisen menetelmien tarkoitusperiä pystyy perustelemaan tutkittuun tietoon perustuen.