Ensihoitotyön väkivaltaistuminen ja sen vaikutukset ensihoitajien näkemyksiin alasta : haastattelututkimus ensihoitajille
Saikkonen, Anna; Tammensalo, Tessa; Tervo, Aapo (2025)
Saikkonen, Anna
Tammensalo, Tessa
Tervo, Aapo
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052214780
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052214780
Tiivistelmä
Ensihoitotyössä raportoitujen uhka- ja väkivaltatilanteiden määrä on kasvanut viime vuosina, mikä on nostanut esiin tarpeen tarkastella ilmiötä myös ensihoitajien henkilökohtaisten kokemusten näkökulmasta. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ja kuvata lisääntyneen uhka- ja väkivaltariskin vaikutuksia ensihoitajien näkemyksiin alasta ja halukkuudesta työskennellä alalla jatkossakin. Tavoitteena oli tuottaa tietoa ja lisätä ymmärrystä vielä vähän tutkitusta näkökulmasta.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Tietoperusta koottiin aiempien tutkimusten ja hoitotieteellisen kirjallisuuden avulla. Aineisto kerättiin puolistrukturoitujen yksilöhaastattelujen kautta. Opinnäytetyötä varten haastateltiin 13 vapaaehtoista ensihoitajaa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan väkivalta ja sen uhka muokkaavat ensihoitajien käsitystä ammatistaan ja työmotivaatiosta erityisesti silloin, kun ilmiö koetaan henkilökohtaisesti läheiseksi – alueellisesti, sosiaalisesti tai emotionaalisesti. Ensihoitotyön koettiin muuttuneen auttamisen ammatista varautumisen ammatiksi, jossa korostuu oman turvallisuuden huomioiminen potilaan hoidon rinnalla. Väkivalta ja sen uhka heijastuu ensihoitajien työskentelyhalukkuuteen erityisesti työnantajan toimien kautta. Haastatellut ensihoitajat kokivat tarvitsevansa systemaattista koulutusta uhka- ja väkivaltatilanteiden ennakointiin ja kohtaamiseen, asianmukaisia suojautumisvälineitä ja johdonmukaista työnantajan tukea uhka- ja väkivaltatilanteiden jälkihoitoon. Työnantajan tuki oikeusprosesseissa vahvisti työntekijöiden kokemusta arvostuksesta ja siitä, että heidän rinnallaan seisottiin kriisitilanteessa. Tuen puuttuminen puolestaan jätti kokemuksen siitä, että työntekijä joutuu kohtaamaan uhka- ja väkivaltatilanteet ja niiden seuraukset yksin.
Työturvallisuuden parantaminen edellyttää työnantajilta johdonmukaista ja näkyvää sitoutumista varautumiseen, suojautumiseen ja työntekijöiden tukemiseen. Jatkossa olisi tärkeää kartoittaa ensihoitajien tuen tarvetta uhka- ja väkivaltatilanteiden jälkihoidossa ja oikeudellisessa käsittelyssä sekä koettujen uhka- ja väkivaltatilanteiden vaikutuksia yksilön hyvinvointiin ja työkykyyn. Väkivaltatilanteiden altistetekijöiden ja aiheuttajien tarkempi selvittäminen mahdollistaisi koulutuksen ja suojautumistoimien kohdentamisen entistä tehokkaammin ensihoitotyön työturvallisuuden edistämiseksi.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Tietoperusta koottiin aiempien tutkimusten ja hoitotieteellisen kirjallisuuden avulla. Aineisto kerättiin puolistrukturoitujen yksilöhaastattelujen kautta. Opinnäytetyötä varten haastateltiin 13 vapaaehtoista ensihoitajaa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan väkivalta ja sen uhka muokkaavat ensihoitajien käsitystä ammatistaan ja työmotivaatiosta erityisesti silloin, kun ilmiö koetaan henkilökohtaisesti läheiseksi – alueellisesti, sosiaalisesti tai emotionaalisesti. Ensihoitotyön koettiin muuttuneen auttamisen ammatista varautumisen ammatiksi, jossa korostuu oman turvallisuuden huomioiminen potilaan hoidon rinnalla. Väkivalta ja sen uhka heijastuu ensihoitajien työskentelyhalukkuuteen erityisesti työnantajan toimien kautta. Haastatellut ensihoitajat kokivat tarvitsevansa systemaattista koulutusta uhka- ja väkivaltatilanteiden ennakointiin ja kohtaamiseen, asianmukaisia suojautumisvälineitä ja johdonmukaista työnantajan tukea uhka- ja väkivaltatilanteiden jälkihoitoon. Työnantajan tuki oikeusprosesseissa vahvisti työntekijöiden kokemusta arvostuksesta ja siitä, että heidän rinnallaan seisottiin kriisitilanteessa. Tuen puuttuminen puolestaan jätti kokemuksen siitä, että työntekijä joutuu kohtaamaan uhka- ja väkivaltatilanteet ja niiden seuraukset yksin.
Työturvallisuuden parantaminen edellyttää työnantajilta johdonmukaista ja näkyvää sitoutumista varautumiseen, suojautumiseen ja työntekijöiden tukemiseen. Jatkossa olisi tärkeää kartoittaa ensihoitajien tuen tarvetta uhka- ja väkivaltatilanteiden jälkihoidossa ja oikeudellisessa käsittelyssä sekä koettujen uhka- ja väkivaltatilanteiden vaikutuksia yksilön hyvinvointiin ja työkykyyn. Väkivaltatilanteiden altistetekijöiden ja aiheuttajien tarkempi selvittäminen mahdollistaisi koulutuksen ja suojautumistoimien kohdentamisen entistä tehokkaammin ensihoitotyön työturvallisuuden edistämiseksi.