Historiallinen henkilöhissi : Hissikorin konservointi, materiaalit ja henki

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee hissikorin interiööriä osana arkkitehtuuria ja tyylillisiä ominaispiirteitä keskittyen Suomessa käytettyihin hissikoreihin 1890-luvulta 1930-luvun loppuun saakka. Opinnäytetyössä tarkastellaan hissikorin materiaaleja ja miten nämä muuttuvat ajan ja tyylin mukaan. Hissikorit nähtiin käytännöllisinä mutta ylellisinä tiloina, joissa yhdistyivät teknologian kehitys ja tyylihistoria. Opinnäytetyön konservointiosuus käsittelee käytössä olevan Kone Oy:n 1931 valmistaman hissikorin interiöörin konservointia. Hissi sijaitsee entisessä Teknillisen korkeakoulun koneteknillisen laboratorion rakennuksessa Helsingissä osoitteessa Eerikinkatu 34–38. Rakennus on Onni Tarjanteen suunnittelema ja edustaa klassisista tyylisuuntaa. Hissikorin konservointi ajoitettiin rakennuksen muun korjaustyön yhteyteen kesällä 2024, jolloin oppilaitoksena toiminut rakennus muutettiin toimistokäyttöön. Konservointimenetelmät valittiin sekä työn tilaajan toiveiden että käytännön rajoitteiden mukaisesti. Konservointityön tavoitteena oli hissin nitroselluloosalakka-pintojen elvyttäminen, tägin poistaminen, konservoitujen pintojen suojaaminen lakkakerroksella, ja tilan alkuperäisen hengen säilyttäminen. Konservoinnissa huomioitiin nitroselluloosalakan ominaisuudet sekä rakennuksen arkkitehtoniset yksityiskohdat. Työmaan melu, pöly sekä ajoittaiset käyttökatkokset vaikuttivat konservointiprosessiin. Konservoinnissa huomioitiin, että hissi on jatkossa talon käyttäjien päivittäisessä käytössä, minkä vuoksi tilaajalle toimitettiin myös siivousohje. Konservointityössä otettiin huomioon työturvallisuus ja ympäröivän rakennustyömaan vaikutus käytettäviin työmenetelmiin.