Männyn luontainen uudistuminen pienaukoilla

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin männyn luontaisen uudistumisen onnistumista pienaukkohakkuiden jälkeen Metsähallituksen monikäyttömetsissä Rovaniemen seudulla. Jatkuvapeitteinen metsänkäsittelyn harjoittaminen on valtion mailla yleistynyt viime vuosina. Metsähallitus pyrkii kohdistamaan jatkuvapeitteistä metsänkäsittelyä sille soveltuville kohteille, ja yksi näistä menetelmistä on pienalakasvatus. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää männyn luontaisen uudistumisen onnistumista pienaukkohakkuilla sekä siihen vaikuttavia ympäristötekijöitä. Tutkimuksessa keskityttiin kohteisiin, joissa hakkuut oli toteutettu vähintään viisi vuotta aiemmin ja enintään kymmenen vuotta ennen tutkimusta. Kasvupaikaksi rajattiin kuivahko kangas ilman merkittäviä kasvua haittaavia tekijöitä.

Aineistonkeruu toteutettiin syksyn 2024 aikana yhteensä 72 pienaukolla 18:ssa eri kohteessa. Taimimäärää mitattiin jokaiselta pienaukolta vähintään kolmesta kohdasta, ja siihen mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä arvioitiin silmämääräisesti. Tulososuudessa keskityttiin tarkastelemaan ympäristötekijöiden, kuten kunttakerroksen, topografian ja vesitalouden vaikutusta taimitiheyteen. Aineisto analysoitiin taulukoihin sekä kaavioihin ja merkittävimpiä muuttujia testattiin t-testillä.

Kokonaisuudessaan taimia oli muodostunut keskimäärin 4683 kappaletta hehtaarille. Riittävästi taimettuneita pienaukkoja oli 72 aukosta 51. Runsaasti taimettuneita aukkoja oli kokonaismäärästä 33 kappaletta. Tuloksissa havaittiin, että taimettumiseen vaikuttivat erityisesti paksu kunttakerros, pienaukkojen soistuneisuus sekä pienaukkojen sijainti painanteissa. Näistä jokainen oli taimettumista haittaava tekijä. Parhaiten taimettuneita kohteita olivat ohutkunttaiset sekä rinteessä tai kummuilla sijaitsevat pienaukot. Aukkojen koolla ei tässä tapauksessa ollut merkittävää vaikutusta taimettumiseen. Ilmansuunnan vaikutusta tarkasteltaessa taimia oli syntynyt keskiarvollisesti eniten itä- ja etelärinteessä sijaitsevilla aukoilla ja vähiten tasamaalla. Tutkimus tuotti käytännön hyötyä metsänsuunnittelutyöhön tarjoamalla tietoa siitä, millaisissa olosuhteissa pienaukkohakkuut voivat onnistua ilman aktiivista uudistamista tai maanmuokkausta.

The bachelor’s thesis studied how well Scots pine regenerates naturally after small gap cuttings in Metsähallitus’ multi-use forests near Rovaniemi. The re-search focused on sites where cutting had taken place five to 10 years earlier. The practice of continuous cover forestry has become more common on state-owned land in recent years. Metsähallitus aims to apply continuous cover forestry to suitable sites, and one of these methods is small gap silviculture. The goal was to find out how successful natural regeneration of Scots pine was after small gap cuttings and to identify the environmental factors affecting it. The study was limited to sub-dry forest sites without major factors hindering growth.

The data was collected in autumn 2024 from 72 small gaps at 18 sites. Seedling counts were taken at least at three points per gap, and possible environmental factors were observed visually. The results section focused on examining the impact of environmental factors, such as the thickness of the moss layer, topography, and moisture conditions. The data was analyzed with tables and graphs, and the most significant variables were tested using the t-test.

In total, an average of 4945 seedlings had established per hectare. Out of the 72 small gaps, 51 showed sufficient regeneration. A total of 33 gaps showed a high level of regeneration. The results showed that seedling establishment was negatively affected by a thick moss layer, wet conditions in the gaps, and low-lying terrain. The best seedling growth occurred in small gaps with a thin moss layer, located on slopes or small hills. In this study, the size of the gaps did not have a significant effect on regeneration. When examining the effect of the aspect, the highest average number of seedlings was found in gaps located on east- and south-facing slopes, and the lowest on flat terrain. Comparisons using the t-test showed that east-facing gaps had significantly better regeneration than west-facing and flat sites. The study provides practical value for forest planning by offering insights into the conditions under which small gap cutting can succeed without active regeneration or soil preparation.