Kehollinen kasvatus : tanssin somaattiset menetelmät osana kehosivistyksen edistämistä peruskouluissa

Abstract

Opinnäytetyöni on kehittämistehtävä, joka tarkastelee tanssiasenteita ja Kehollisen kasvatuksen työpajojen merkitystä kehosivistyksen ja vuorovaikutuksen edistäjänä oululaisissa peruskouluissa. Tutkimuskohteena olivat Oulun kaupungin Tanssireitti-pilotin Kehollisen kasvatuksen työpajavierailut lukuvuonna 2023–2024. Aineisto koostui kyselytutkimuksesta työpajoihin osallistuneiden opettajien kokemuksista ja omista havainnoistani. Tulosten analysoinnissa on hyödynnetty teemallista jäsentelyä ja fenomenologista lähestymistapaa.

Tutkimus osoitti, että tanssin sivistysarvoa tulisi korostaa enemmän perusopetuksessa osana yleissivistävää kasvatusta. Tuloksista ilmeni, että alueen kouluissa tanssiin liittyy ennakkoasenteita ja varautuneisuutta. Samaan aikaan työpajakokemusten myötä tanssi nähtiin perusopetukseen hyvin soveltuvana ja muuta opetusta vahvistavana menetelmänä. Luokkahuoneissa toteutetut työpajat lisäsivät opettajien tietoisuutta tanssin mahdollisuuksista, ja oppilaiden kokemukset ja omaehtoinen liikkuminen lisäsivät ja vahvistivat myönteistä vuorovaikutusta. Merkittävin havainto oli, että opettajat näkivät oppilaat uudessa valossa, kehollisen ilmaisun kautta ja saivat siten arvokasta tietoa muuhun opetus- ja kasvatustyöhön.

Tanssireitti-pilotin Kehollisen kasvatuksen työpajat toimivat suunnannäyttäjinä tanssikasvatuksen kehittämisessä: ne edistivät tanssin monimuotoisuuden ymmärtämistä ja lisäsivät saavutettavuutta kohdata tanssia osana luontevaa kehollista ilmaisua. Työpajat mahdollistivat tilan, jossa tieto rakentui kokemuksen ja jaetun läsnäolon kautta ja osoittivat, että tanssi voi toimia perusopetuksessa vaikuttavana kokonaisvaltaisen kasvatuksen välineenä, kun se kytkeytyy somaattiseen lähestymistapaan.

Työn pohjalta kehittämisehdotuksena ovat tanssin tietoisuuden lisääminen, avoimemman keskustelun mahdollistaminen sekä tanssin somaattisten menetelmien vahvempi sisällyttäminen perusopetuksen toimintakulttuurin kehittämisessä. On tärkeää tukea yksittäisiä opettajia tanssin ja kehollisten menetelmien soveltamisessa. Tätä tukevat parhaiten myös rakenteelliset muutokset, kuten tanssin aseman vahvistaminen jo opetussuunnitelmassa. Rakenteellinen tuki luo raamit ja antaa tilaa yksittäisten opettajien luovalle työskentelylle ja tanssikasvatuksen edistämiselle. Tanssikasvatuksen juurtuminen kouluarkeen edellyttää näiden osa-alueiden vahvistamista yhteisesti. Näin tanssi ei jää irralliseksi, vaan voi toimia osana pedagogisia menetelmiä sekä kehollisen sivistyksen mahdollistajana.

This thesis is a development research project that explores attitudes towards dance and the role of Embodied Education workshops in promoting embodied awareness and interaction in comprehensive schools in Oulu. The subject of the research was the Embodied Education workshop visits conducted as part of the City of Oulu’s Tanssireitti pilot during the 2023–2024 school year.

The research material is based on responses from participating teachers and my own observations during the visits. The data consists of a survey and field notes, analysed using thematic structuring and a phenomenological approach. The research shows that the educational value of dance should be more emphasised in basic education as part of general education. The results revealed that schools in the region still hold certain preconceptions and reservations about dance. At the same time, through their workshop experiences, teachers began to see dance as a method that fits well into basic education and supports other forms of learning. Workshops held in classrooms increased teachers’ awareness of the possibilities of dance, while the young students’ experiential and self-initiated movement supported and strengthened positive interaction. One of the most significant findings was that teachers saw their students in a new light, through embodied expression, which gave them valuable insight to support their broader teaching and educational work.

The Tanssireitti pilot’s Embodied Education workshops served as forerunners in the development of dance education. They helped increase understanding of dance as a diverse art form and made it more accessible as a natural form of bodily expression. The workshops created a space where knowledge was built through experience and shared participation, demonstrating that dance can be a powerful tool for holistic education in basic schooling when connected to a somatic approach. Based on the results, this thesis recommends increasing awareness around dance, encouraging more open conversation, and integrating somatic methods more deeply into the culture of basic education. It is important to support individual teachers in applying dance and embodied methods in their work. This is best achieved through structural changes at the city level, such as strengthening the position of dance in the curriculum. Structural support provides a clear framework that enables teachers to work creatively and promote dance education in meaningful ways. For dance education to become rooted in everyday school life, these elements must be strengthened collectively. In this way, dance is not left as a separate entity but can serve both as a pedagogical method and as a path to embodied awareness.