Opiskelun imua? Pedagogisen hyvinvoinnin ja korkeakouluorganisaation tarjoaman tuen merkitys opiskelijoiden opintoihin sitoutumiseen

Abstract

Opintojen keskeyttämistä on tutkittu laajasti, mutta aihe säilyy ajankohtaisena yhteiskunnallisten ja työelämän muutosten vuoksi. Tutkimuksessa tarkasteltiin korkeakouluopiskelijoiden opintoihin sitoutumista sekä Savonia-ammattikorkeakoulun tarjoaman tuen yhteyttä opintojen etenemiselle. Työ toteutettiin osana Savonian "MoniTori – monipaikkaisen opiskelun tuki" -hanketta, jonka tavoitteena oli kartoittaa oppimisvajeeseen liittyviä tukipalvelutarpeita, tavoittaa koronapandemian aikana opintonsa keskeyttäneitä opiskelijoita sekä saada heidät kiinnittymään opintoihin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautui pedagogisen hyvinvoinnin, oppimisen ja osaamisen johtamisen, ohjauksen sekä opiskelun imun ja minäpystyvyyden teorioihin. Keskeisiä käsitteitä olivat opiskelun imu, minäpystyvyys, opiskelukyky, ohjaus ja osaamisen johtaminen. Opiskelun imu viittaa tarmokkuuteen, omistautumiseen ja uppoutumiseen, jotka edistävät oppimista. Minäpystyvyys puolestaan kuvaa uskoa omiin kykyihin selviytyä opiskelutehtävistä.

Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena, jossa hyödynnettiin Webropol-kyselyä. Kysely suunnattiin Savonian sosiaali- ja terveysalan sekä rakennusalan toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoille. Tulokset osoittivat, että opiskelijat kokivat opintonsa itselleen merkityksellisiksi ja lähes kaikki olivat edenneet opinnoissaan suunnitelmiensa mukaan. Opiskelijoilla oli yleisesti hyvät opiskelutaidot ja korkea minäpystyvyys – he eivät myöskään luovuttaneet helposti. Kuitenkin lähes puolet opiskelijoista koki epävarmuutta omista kyvyistään, ja monilla oli puutetta voimavaroista opiskeluun. Henkilökohtaisessa elämässä läheiset ihmissuhteet sekä oma asenne ja motivaatio olivat tärkeimpiä opintojen etenemistä tukevia tekijöitä. Organisaation tarjoaman tuen osalta opettajien antama tuki, neuvot ja vuorovaikutus koettiin erittäin tärkeiksi. Kehittämistarpeina esiin nousivat ohjauksen selkeys, aikataulutus sekä tiedonsaanti tukipalveluista. Huomionarvoista oli, että lähes neljännes opiskelijoista ei tiennyt, mitä tukea oli saatavilla. Tulokset osoittivat myös eroja opiskelualojen ja sukupuolten välillä; sotealan opiskelijat kokivat saaneensa vähemmän tukea, ja heillä oli vähemmän voimavaroja verrattuna teknisen alan opiskelijoihin ja miehiin.

Tutkimuksessa todettiin, että opintojen etenemisen kannalta on tärkeää huomioida opiskelijoiden hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Jatkotutkimusehdotuksena ehdotetaan aihepiiriä, jossa tarkasteltaisiin sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden kokeman tuen ja voimavarojen puutteen taustatekijöitä.