Seksuaalisuuden tukeminen syöpää sairastavan hoitotyössä; kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Kankkunen, Katja (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052315430
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052315430
Tiivistelmä
Seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia, mutta syöpähoitojen yhteydessä sen huomioiminen jää usein puutteelliseksi.
Tämä opinnäytetyö tarkastelee seksuaalisuuden käsittelyä gynekologista syöpää sairasta-vien potilaiden hoitotyössä, keskittyen erityisesti sairaanhoitajien rooliin seksuaaliterveyden tukemisessa. Lisäksi työssä selvitettiin, mitä tiedetään positiivisen psykologian menetelmien hyödyntämisestä seksuaalisuuden tukemisessa syöpähoitojen kontekstissa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, miten seksuaalisuuden tukeminen näyttäytyy hoito-työssä aiemman tutkimustiedon valossa, ja tuottaa tutkimusnäyttöön perustuvaa tietoa hoito-henkilökunnan osaamisen kehittämiseksi. Tavoitteena oli edistää seksuaalisuuden huomioimista hoitokäytännöissä sekä tuoda esiin uusia lähestymistapoja, kuten positiivisen psykologian hyödyntäminen osana potilaan kokonaisvaltaista hoitoa.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui kuudestatoista kansainvälisestä vertaisarvioidusta tutkimuksesta, jotka on julkaistu vuosina 2015–2024. Analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista teema-analyysiä.
Tulosten mukaan seksuaalisuus jää usein keskustelematta, vaikka potilaat toivovat, että terveydenhuollon ammattilaiset ottaisivat aiheen puheeksi ennakoivasti ja hienotunteisesti. Seksuaaliohjaus keskittyy pääasiassa lääketieteellisiin ohjeisiin, ja potilaan yksilölliset tarpeet jäävät usein huomioimatta. Sairaanhoitajat kokevat osaamisensa riittämättömäksi ja kohtaavat käytännön esteitä, kuten ajanpuutetta ja epävarmuutta aiheen käsittelyssä. Seksuaaliterveyden tukeminen edellyttää koulutusta, ammatillista kehittymistä sekä potilaslähtöistä ja eettisesti sensitiivistä lähestymistapaa.
Lisäksi positiivisen psykologian menetelmät, kuten PERMA-malli, voivat tukea potilaan voimavaroja, psyykkistä hyvinvointia ja seksuaalisuuden uudelleen rakentamista sairauden jälkeen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että seksuaalisuuden käsittely gynekologisten syöpäpotilaiden hoitotyössä vaatii systemaattista kehittämistä, hoitohenkilökunnan osaamisen vahvistamista sekä rakenteellisia muutoksia, jotta seksuaalisuus voidaan huomioida osana laadukasta ja yksilöllistä hoitoa.
Tämä opinnäytetyö tarkastelee seksuaalisuuden käsittelyä gynekologista syöpää sairasta-vien potilaiden hoitotyössä, keskittyen erityisesti sairaanhoitajien rooliin seksuaaliterveyden tukemisessa. Lisäksi työssä selvitettiin, mitä tiedetään positiivisen psykologian menetelmien hyödyntämisestä seksuaalisuuden tukemisessa syöpähoitojen kontekstissa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, miten seksuaalisuuden tukeminen näyttäytyy hoito-työssä aiemman tutkimustiedon valossa, ja tuottaa tutkimusnäyttöön perustuvaa tietoa hoito-henkilökunnan osaamisen kehittämiseksi. Tavoitteena oli edistää seksuaalisuuden huomioimista hoitokäytännöissä sekä tuoda esiin uusia lähestymistapoja, kuten positiivisen psykologian hyödyntäminen osana potilaan kokonaisvaltaista hoitoa.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui kuudestatoista kansainvälisestä vertaisarvioidusta tutkimuksesta, jotka on julkaistu vuosina 2015–2024. Analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista teema-analyysiä.
Tulosten mukaan seksuaalisuus jää usein keskustelematta, vaikka potilaat toivovat, että terveydenhuollon ammattilaiset ottaisivat aiheen puheeksi ennakoivasti ja hienotunteisesti. Seksuaaliohjaus keskittyy pääasiassa lääketieteellisiin ohjeisiin, ja potilaan yksilölliset tarpeet jäävät usein huomioimatta. Sairaanhoitajat kokevat osaamisensa riittämättömäksi ja kohtaavat käytännön esteitä, kuten ajanpuutetta ja epävarmuutta aiheen käsittelyssä. Seksuaaliterveyden tukeminen edellyttää koulutusta, ammatillista kehittymistä sekä potilaslähtöistä ja eettisesti sensitiivistä lähestymistapaa.
Lisäksi positiivisen psykologian menetelmät, kuten PERMA-malli, voivat tukea potilaan voimavaroja, psyykkistä hyvinvointia ja seksuaalisuuden uudelleen rakentamista sairauden jälkeen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että seksuaalisuuden käsittely gynekologisten syöpäpotilaiden hoitotyössä vaatii systemaattista kehittämistä, hoitohenkilökunnan osaamisen vahvistamista sekä rakenteellisia muutoksia, jotta seksuaalisuus voidaan huomioida osana laadukasta ja yksilöllistä hoitoa.