Sepelvaltimotautipotilaiden kokemuksia vertaistuesta
Tanni, Sari; Vass, Jemina (2015)
Tanni, Sari
Vass, Jemina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504134254
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504134254
Tiivistelmä
Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun ja TOIVO-hankeen kanssa. TOIVO-hanke on osa Vertaisresepti-hanketta, jonka järjestää Espoon Järjestöjen Yhteisö EJY ry. Tarkoituksena on järjestää Jorvista kotiutuville sepelvaltimotautipotilaille ensitietokurssi, joka järjestetään noin kuukausi heidän sairastumisensa jälkeen. Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata sepelvaltimotautipotilaiden kokemuksia vertaistuesta. Tavoitteena on tuoda esille potilaiden toiveita ja tarpeita vertaistuesta, joita voidaan hyödyntää sepelvaltimotautipotilaan hoidossa, ohjauksessa ja henkilökunnan koulutuksessa. Opinnäytetyötä ohjaa tutkimuskysymys: minkälaiseksi sepelvaltimotautipotilaat kokivat saamansa vertaistuen? Haastateltavat valikoituivat ensitietokurssilta. Iällä tai sukupuolella ei ollut merkitystä. Haastatteluihin osallistui kaksi haastateltavaa. Aineisto kerättiin teemahaastattelumenetelmällä, ja se analysoitiin sisällönanalyysin periaatteita soveltaen. Opinnäytetyön tuloksissa vertaistukea pidettiin merkittävänä ja vertaisten kohtaamista pidettiin hyvänä kokemuksena. Tuloksissa ilmeni, että haastateltavat eivät olleet saaneet vertaisryhmätoimintaa tai vertaistukea sairaalassa olon aikana. Toiveena oli, että vertaistukea saataisiin mahdollisimman pian sairastumisen jälkeen. Sosiaalisen verkoston merkitys korostui tuloksissa ja sitä pidettiin tärkeänä. Verkostolta saatua tukea kuvattiin henkiseksi tueksi. Sairaudesta saatu tieto helpotti elämistä, ja se koettiin hyödylliseksi. Vertaistukea pidettiin tärkeänä, mutta sitä ei ollut vielä keretty saamaan kuukausi sairastumisen jälkeen. Jatkotutkimuskohteena voisi olla samankaltainen tutkimus toteutettuna myöhempänä ajankohtana. Sosiaalisen tuen merkitys korostui sairastumisen jälkeen, joten sen tutkimista voi hyödyntää sepelvaltimotautipotilaiden hoidossa ja ohjauksessa.