Tuulivoimapuiston kunnossapitotoimituksen arviointi

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella tuulivoimapuiston kunnossapitosopimukseen liittyviä riskejä, kun kunnossapitotoimitus siirtyy alkuperäiseltä laitevalmistajalta ulkopuoliselle palveluntarjoajalle. Tarkastelu kohdistui yksittäisen tuulipuiston kunnossapitomallin muutokseen ja sen seurauksiin käytettävyystasoon, raportointiin ja varaosalogistiikkaan. Työssä sovellettiin, sopimusteknistä vertailua sekä FMEA-menetelmää, jolla kartoitettiin operatiivisia, vahingollisia ja taloudellisia riskejä.

Tuulivoimatuotanto perustuu laitteiston tekniseen käytettävyyteen, jonka ylläpito ja seuranta ovat kunnossapitosopimusten ytimessä. Kunnossapidon laatu, vasteajat, raportoinnin kattavuus ja varaosien saatavuus vaikuttavat suoraan puiston käyttöasteeseen ja kannattavuuteen. Työssä havaittiin, että palveluntarjoajan vaihdos voi lisätä riskejä esimerkiksi dokumentaation siirtymättömyydestä, huoltoprosessien hajanaisuudesta ja osaamisen henkilöstöriippuvuudesta. Lisäksi havaittiin, että käyttöasteeseen sidotun korvausmallin muutos sopimuksen vaihdon yhteydessä voi heikentää kunnossapidon taloudellista ohjausvaikutusta.

Työn tulosten perusteella voidaan todeta, että kunnossapitosopimuksen ehtojen huolellinen määrittely on tärkeää tuulivoimapuiston tuotannon ja kannattavuuden kannalta. Riskienhallinta edellyttää kattavaa raportointia, teknisen tiedon saatavuutta, varaosalogistiikan suunnitelmallisuutta sekä suoritusperusteisten korvausmallien käyttöä. Sopimusmuutoksen yhteydessä tehtiin myös kustannus- ja vaikutusanalyysia, jotta mahdolliset tuotantotappiot ja hallintariskit voidaan minimoida.