Musiikin havainnointi live-tilanteessa : kuuleeko näitä virheitä kukaan?

Abstract

Tämä opinnäytetyö syntyi halusta selvittää, miten harjaantumaton korva kuulee musiikkia ja miten virheitä havainnoidaan. Työssä tutkitaan eri suuruisten ja laatuisten virheiden huomattavuutta harjaantumattomalle korvalle. Vertailuryhmänä harjaantumattomalle korvalle käytetään joukkoa muusikoita, jotka ovat ammattilaisia tai joilla on vakavaa harrastuneisuutta musiikin saralla. Työ rajataan popmusiikkiin ja yhteen valittuun kappaleeseen. Musiikin keikkatilannet-ta simuloidaan videoiden avulla. Virheet on sovitettu musiikkiin ennalta ja ne on määritelty työssä suullisesti ja nuottikuvalla.

Tutkimus toteutettiin sähköisellä kyselyllä käyttäen monivalinta- ja avoimia kysymyksiä. Kyselytutkimukseen liitettiin mukaan kolme videota linkkien avulla, joihin on sisällytetty jälkikäteen editoituja soittovirheitä. Tulosten purussa monivalintakysymyksiin hyödynnettiin määrällistä analyysitapaa ja avoimiin kysymyksiin laadullista analyysitapaa. Analysoitava datamäärä 200 vastaajan tuloksista oli niin suuri, että avointen kysymysten kanssa käytettiin teemoittamista ja etsittiin toistuvia kaavoja vastauksista.

Tutkimustulokset osoittivat, että kuulija ei huomaa kaikkia, varsinkaan hienovaraisia virheitä musiikin seasta. Vaikka selkeimmät virheet – kuten suuret rytmiset epätarkkuudet tai sävellajin ulkopuoliset harmoniat – havaittiin laajemmin, niidenkin tunnistaminen jäi osin epävarmaksi. Tulokset vahvistavat hypoteesin siitä, että soiton tarkkuudella on usein vähemmän merkitystä kuin muusikot itse ajattelevat. Tutkimuksessa havaittiin myös, että vastaajien ennakkotieto virheiden olemassaolosta vaikutti havaintojen tekemiseen. Tätä ilmiötä voi tarkastella psykologisen vahvistusharhan näkökulmasta. Osa vastaajista kertoi etsineensä virheitä aktiivisesti ja havainneensa niitä jopa paikoissa, joissa virheitä ei todellisuudessa ollut.

Avoimissa vastauksissa virheitä kuvailtiin monin eri tavoin: muusikot hyödynsivät musiikkitermistöä tarkasti, kun taas ei-muusikoiden kuvaukset olivat usein epämääräisempiä tai kokonaiskuvaan pohjautuvia. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että muusikot havaitsevat virheet musiikista selkeästi tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin kuin ei-muusikot, mutta kumpikaan ryhmä ei ole virheetön havainnoissaan. Tämä tukee ajatusta siitä, että yksittäiset virheet eivät useinkaan vaikuta livekokemuksen kokonaishahmottamiseen.