Hoitohenkilöstön näkemyksiä vierianalytiikan perehdytysmallista
Pylkkänen, Minna; Rautiainen, Silja (2025)
Pylkkänen, Minna
Rautiainen, Silja
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052716846
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052716846
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä selvitettiin hoitohenkilöstön näkemyksiä vierianalytiikan perehdytysprosessista ja sähköisen materiaalin käytöstä vierianalytiikan perehdytyksessä. Työn toimeksiantaja on ISLAB hyvinvointiyhtymä, jossa on otettu käyttöön kaksiosainen perehdytysmalli, joka yhdistää itsenäisen perehtymisen sähköisiin materiaaleihin ja laboratorion antaman vieriperehdytyksen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa mallin toimivuudesta perehdytyksen kehittämiseksi.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon hyvinvointialueilla. Haastatteluihin osallistui viisi hoitohenkilöstön edustajaa, jotka olivat saaneet perehdytyksen ISLABin kaksiosaisen mallin mukaisesti. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysilla.
Tulosten mukaan perehdytys paransi laiteosaamista, käyttövarmuutta ja kliinistä ymmärrystä. Sähköinen materiaali koettiin hyödylliseksi erityisesti alkuvaiheessa ja kertaamisessa. Mallin vahvuuksina pidettiin perehdyttäjien asiantuntemusta, selkeää rakennetta ja käytännönläheisyyttä. Kehittämistarpeiksi tunnistettiin riittävä perehdytysaika, yksilöllisyyden huomioiminen, vuorovaikutuksen lisääminen, ohjeistuksen selkiyttäminen ja palautteenannon systematisointi.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää ISLABin perehdytysmallin kehittämisessä sekä laajemmin terveydenhuollossa. Jatkotutkimuksena voitaisiin tarkastella perehdytysmallin muutosten pitkäaikaisia vaikutuksia, monikulttuurisen työympäristön erityistarpeita ja digitaalisten perehdytystyökalujen toimivuutta vierianalytiikan kontekstissa.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon hyvinvointialueilla. Haastatteluihin osallistui viisi hoitohenkilöstön edustajaa, jotka olivat saaneet perehdytyksen ISLABin kaksiosaisen mallin mukaisesti. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysilla.
Tulosten mukaan perehdytys paransi laiteosaamista, käyttövarmuutta ja kliinistä ymmärrystä. Sähköinen materiaali koettiin hyödylliseksi erityisesti alkuvaiheessa ja kertaamisessa. Mallin vahvuuksina pidettiin perehdyttäjien asiantuntemusta, selkeää rakennetta ja käytännönläheisyyttä. Kehittämistarpeiksi tunnistettiin riittävä perehdytysaika, yksilöllisyyden huomioiminen, vuorovaikutuksen lisääminen, ohjeistuksen selkiyttäminen ja palautteenannon systematisointi.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää ISLABin perehdytysmallin kehittämisessä sekä laajemmin terveydenhuollossa. Jatkotutkimuksena voitaisiin tarkastella perehdytysmallin muutosten pitkäaikaisia vaikutuksia, monikulttuurisen työympäristön erityistarpeita ja digitaalisten perehdytystyökalujen toimivuutta vierianalytiikan kontekstissa.