Biofore-auton päästöjen hallinta
Hyvärinen, Jussi (2015)
Hyvärinen, Jussi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504164418
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504164418
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä käsitellään Biofore-auton päästöjen hallintaa. Biofore-auto on Ammmattikorkeakoulu Metropoliassa valmistettu konseptiauto, jonka valmistuksessa on käytetty puupohjaisia materiaaleja. Bioforessa on kolmisylinterinen Volkswagenin dieselmoottori, jota ohjataan jälkiasenteisella moottorinohjaimella, jolla voidaan ohjata hyvin laajasti moottorin eri käyttölaitteita. Työn alkaessa moottorille oli tehty karkea perussäätö. Pakokaasupäästöjen hallintaan ei ollut vielä juuri paneuduttu. Työn tavoite oli laskea Biofore-auton pakokaasupäästöt riittävän alhaisiksi, jotta auto voidaan katsastaa Suomen tieliikenteeseen. Lisäksi työssä suunniteltiin hiukkasloukun regenerointijärjestelmä.
Työ aloitettiin perehtymällä kirjallisuuden avulla dieselpolttoaineen palamistapahtumaan sekä eri päästöjen syntymekanismeihin. Työtä jatketiin tutkimalla käytännössä mittalaitteen avulla eri säätömahdollisuuksien vaikutusta typenoksidien synnyn määrään. Tämän jälkeen moottori säädettiin tuottamaan mahdollisimman vähän päästöjä ilman hyötysuhteen selkeää laskua.
Opinnäytetyön tavoitetta ei saavutettu, sillä työn aikana havaittiin, etteivät eri polttoainesuuttimien ruiskutusmäärät olleet riittävän lähellä toisiaan, jotta eri sylinterien palamistapahtumia olisi voitu hallita riittävän tarkasti. Opinnäytetyössä luotiin kuitenkin hyvät edellytykset jatkaa säätötyö loppuun.
Työ aloitettiin perehtymällä kirjallisuuden avulla dieselpolttoaineen palamistapahtumaan sekä eri päästöjen syntymekanismeihin. Työtä jatketiin tutkimalla käytännössä mittalaitteen avulla eri säätömahdollisuuksien vaikutusta typenoksidien synnyn määrään. Tämän jälkeen moottori säädettiin tuottamaan mahdollisimman vähän päästöjä ilman hyötysuhteen selkeää laskua.
Opinnäytetyön tavoitetta ei saavutettu, sillä työn aikana havaittiin, etteivät eri polttoainesuuttimien ruiskutusmäärät olleet riittävän lähellä toisiaan, jotta eri sylinterien palamistapahtumia olisi voitu hallita riittävän tarkasti. Opinnäytetyössä luotiin kuitenkin hyvät edellytykset jatkaa säätötyö loppuun.