Avioliiton vihkimisen tasa-arvoisuus. Evankelis-luterilaisen kirkon avioliittoon vihkiminen ja sen juridiset suhteet
Orava, Eetu (2025)
Orava, Eetu
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052817259
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052817259
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tarkastelee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avioliittokäsityksen suhdetta muuttuvaan lainsäädäntöön, erityisesti tasa-arvoisen avioliittolain, perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valossa. Tutkimuksen taustalla on yhteiskunnallinen jännite kirkon sisäisten perinteiden ja yhteiskunnan yhdenvertaisuutta korostavien arvojen välillä. Keskiössä on kysymys siitä, voiko kirkko säilyttää vihkioikeutensa, jos se ei kohtele kaikkia avioliittoon aikovia pareja yhdenvertaisesti.
Tutkimus osoittaa, että kirkon rooli juridisesti pätevien avioliittojen vihkijänä kytkee sen valtiollisiin velvoitteisiin, kuten syrjimättömyyteen ja tasa-arvoon. Vaikka kirkolla on perustuslaillinen uskonnonvapaus ja autonomia, sen asema julkisoikeudellisena yhteisönä tuo mukanaan eettisiä ja oikeudellisia vastuukysymyksiä. Kansainväliset esimerkit osoittavat, että muutos vihkikäytännöissä on mahdollista myös kirkon sisäisen teologisen kehityksen kautta.
Johtopäätöksenä todetaan, että kirkon on tarkasteltava omaa toimintaansa yhteiskunnallisten ja oikeudellisten muutosten valossa. Jatkotutkimusta tarvitaan erityisesti kirkon sisäisten näkemyserojen, vihkioikeuden juridisen luonteen sekä kansainvälisten mallien sovellettavuuden osalta.
Tutkimus osoittaa, että kirkon rooli juridisesti pätevien avioliittojen vihkijänä kytkee sen valtiollisiin velvoitteisiin, kuten syrjimättömyyteen ja tasa-arvoon. Vaikka kirkolla on perustuslaillinen uskonnonvapaus ja autonomia, sen asema julkisoikeudellisena yhteisönä tuo mukanaan eettisiä ja oikeudellisia vastuukysymyksiä. Kansainväliset esimerkit osoittavat, että muutos vihkikäytännöissä on mahdollista myös kirkon sisäisen teologisen kehityksen kautta.
Johtopäätöksenä todetaan, että kirkon on tarkasteltava omaa toimintaansa yhteiskunnallisten ja oikeudellisten muutosten valossa. Jatkotutkimusta tarvitaan erityisesti kirkon sisäisten näkemyserojen, vihkioikeuden juridisen luonteen sekä kansainvälisten mallien sovellettavuuden osalta.