Osaamisvaateiden erot ja erityisyys sijaishuoltopalvelujen eri tasoilla

Abstract

Opinnäytteen tavoitteena oli selvittää, mistä lastensuojelun vaativien sijaishuoltopalvelujen osaaminen rakentuu. Kiinnostus suuntautui erityisesti siihen, mistä tarvittavan osaamisen erot eri tasoilla ja/tai eri yksiköissä syntyvät, ja miten ne näyttäytyvät eri toimijoille. Aihe on ajankohtainen, sillä lastensuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä esillä ovat olleet myös sijaishuoltopalvelujen ja tähän liittyvän osaamisen porrastukseen liittyvät kysymykset. Erityisosaamisen paremman tunnistamisen kautta pyritään edistämään laadukkaan, lasten tarpeisiin vastaavan sijaishuollon toteutumista.

Tässä opinnäytteessä valittiin laadullinen lähestymistapa. Eri toimijoiden käsityksiä selvitettiin ryhmäkeskustelun avulla osana VAASI-hankkeen työpajaa. VAASI-hankkeessa kartoitetaan ja kehitetään vaativan sijaishuollon osaamista yhdessä eri hanketoimijoiden kanssa. Keskusteluun kutsuttiin seuraavat hankkeessa mukana olevat osallistujaryhmät: sosiaalityöntekijät, sijaishuollon ammattilaiset, perhehoitajat sekä kokemusasiantuntijanuoret. Tuloksia tarkasteltaessa on hyvä huomioida, että sijaishuollon laitostyön ja kokemusasiantuntijuuden näkökulmat painottuivat käydyssä keskustelussa.

Keskustelussa tunnistettiin, että sijaishuollon tasosta riippumatta tarvitaan aina aitoa välittämistä ja vahvaa osaamista kohtaamisesta ja suhdeperustaisesta työstä. Erityisyyden nähtiin liittyvän lapsen/nuoren yksilöllisyyden ja erilaisten tarpeiden huomioimiseen. Systeemisyyden ja monialaisen yhteistyön merkityksen tunnistettiin kasvavan työn vaativuuden kasvaessa. Työyhteisöjen osaamisen kehittämisen kannalta keskeiseksi tekijäksi tunnistettiin psykologisesti turvallisen organisaatiokulttuurin rakentaminen. Varsinaisten tutkimuskysymysten ohella analyysivaiheessa kiinnitettiin huomiota siihen, mitä erojen ja erityisyyksien tunnistaminen ja nimeäminen keskustelulta edellyttää. Opinnäytteen tuloksia tulee tarkastella suhteessa käydyn keskustelun kontekstiin. Ne voivat toimia lähtökohtana jatkokeskustelulle, kun eroja ja erityisyyksiä pyritään tunnistamaan ja sanoittamaan vielä tarkemmin.

The aim of this thesis was to better understand the competence requirements at different levels of foster care services. Where do the differences arise from? How do they appear to different actors in foster care? These questions are related to the ongoing discussion around the reform of the Child Protection Act. A better understanding on competence requirements can be used to improve the quality of foster care services.

For the purposes of this thesis, a qualitative approach was chosen. A group discussion was held in one VAASI project workshop. The VAASI project aims to identify professional competence requirements and structure competence profiles for different levels of foster care. The following participant groups involved in the project were invited to the discussion: social workers, foster care professionals, family caregivers, and experts by experience. In the actual discussion, some of these perspectives were emphasized more than others, which should be considered when examining the results.

In the discussion, shared understanding was that regardless of the level of foster care, certain basic competences need to be applied. These have to do with genuinely caring, building trust and achieving interaction for the basis of relationship-based working. Differences in competence requirements were seen to arise from the individual needs and situations of children and adolescents. In more demanding settings, the importance for systemic approach and multidisciplinary cooperation increases. A psychologically safe organizational culture was recognized as a supportive factor in organizational learning. These results should be interpreted in relation to the context of the discussion. They can serve as a starting point for further discussion, as differences and specificities are sought to be identified and articulated in more detail.