Kurjuuden kierre : Miten rakentaa henkilöhahmo, joka parhaiten herättää empatian tunteen?

Abstract

Työssä tarkastellaan henkilöhahmoja kohtaan muodostuvaa empatian tunnetta. Tämä toteutetaan perehtymällä kolmen elokuvan päähenkilöihin. Elokuvia avattaessa keskitytään selvittämään, miten empatian tunnetta on yritetty luoda ja mitä taktiikoita sitä varten on hyödynnetty. Tutkimuksen päällimmäinen tutkimuskysymys on, miten rakennetaan henkilöhahmo, joka parhaiten herättää empatian tunteen.

Teoria osuudessa hyödynnetään laajalti Karl Iglesiasin kirjaa Writing for Emotional Impact (2011). Sieltä löytyvät yleisimmät empatian tunnetta kerryttävät tekniikat, joiden toimivuutta tarkastellaan tutkimusosuudessa. Teoriaosuudessa tehdään myös käy ilmi, millainen on elävä hahmo ja miten empatia herää elokuvan hahmoja kohtaan.

Tutkimuksen kautta tulee selväksi, kuinka empatian herättämisen tekniikoiden huolimaton soveltaminen luo hahmoja, jotka eivät herätä katsojassa muuta kuin myötätuntoa ja sääliä. Empatian tunne muodostuu, kun tekniikoita sovelletaan hahmolle sopivaan tapaan ja ne ovat henkilöhahmon kehityksen kannalta merkityksellisiä. Tapahtumat ovat tällöin katsojalle tunnistettavia ja samaistuttavia, jolloin hän pystyy tuntemaan hahmon puolesta, eli tuntemaan empatiaa. Taktiikkaa, jonka toimivuus parhaiten korostuu hyvin rakennetuissa empatiaa herättävissä hahmoissa, kutsutaan epäoikeudenmukaiseksi kohteluksi.

This work examines the feeling of empathy that arises toward characters. It is carried out by studying the protagonists of three films. In analyzing the films, the focus is on understanding how the feeling of empathy has been attempted to be created and what tactics have been used to achieve this. The main research question is: how to build a character that best evokes empathy?

The theoretical section draws extensively on Karl Iglesias’s book Writing for Emotional Impact (2011). It presents the most common techniques for generating empathy, the effectiveness of which are examined in the research section. The theoretical part also outlines what constitutes a 'lively' character and how exactly empathy arises toward film characters.

The research makes it clear that careless application of empathy-inducing techniques results in characters that elicit nothing more than sympathy or pity from the viewer. The feeling of empathy emerges when the techniques are applied in a way that suits the character and are meaningful for the character’s development. In such cases, the events become recognizable and relatable to the viewer, allowing them to feel on behalf of the character—that is, to feel empathy. The tactic that proves most effective in well-constructed, empathy-evoking characters is referred to as unjust treatment.