Englanniksi sanoittaminen ei-natiivina kirjoittajana : Pienimuotoinen perehdytys englanninkielisen laululyriikan tekemiseen

Abstract

Syvennyn opinnäytetyössäni englanniksi sanoittamiseen ei-natiivina kirjoittajana. Natiivilla tarkoitetaan alkuperäistä ja synnynnäistä, eli tässä yhteydessä sitä, että sanoittajan äidinkieli ei ole englanti. Opinnäyteytyön tutkimuskysymykset ovat: Millaista on sanoittaa englanniksi ei-natiivina puhujana? Mitä erityisiä laulunkirjoituksellisia sekä kielellisiä seikkoja sanoittamisessa englanniksi tulee ottaa huomioon? Miten neuvoisin ja kannustaisin muita lähestymään sanoittamista englanniksi? Pyrin vastaamaan näihin kysymyksiin sekä etsimään itselleni uusia työkaluja ja näkökulmia. Opinnäytetyöni koostuu sanoittamisen ymmärtämiseen tarvittavasta tietopohjasta sekä sanoitusopasosiosta.

Käyn läpi englannin kielen sanoittamiseen liittyviä ominaisuuksia ja natiiviuden käsitettä. Haastattelen Metropolian tuntiopettajaa Richard Petchiä englanninkielisen lyriikan opettamisesta ja tiivistän Pat Pattisonin Writing Better Lyrics -teoksen tärkeimmät opit. Opinnäytetyöni pääpaino on autoetnografisessa opasmaisessa osuudessa. Autoetnografialla tarkoitetaan tutkimustapaa, jonka keskeisen aineiston muodostavat tutkijan omat kokemukset olettaen, että yksilön elämä on myös yleistä ja yleistettävää. Oppaan tavoitteena on oman reflektointini kautta rohkaista sanoittamiseen sekä havainnollistaa ja selkiyttää englanninkielisen laululyriikan tekemisen aspekteja ei-natiivipuhujan perspektiivistä.

Luontevaan englanninkieliseen ilmaisuun tarvitaan kielen vakiintuneiden ilmaisujen ja rakenteiden tiedostamista, ja esimerkiksi sanapainot voivat olla haastavia ei-natiiveille. Pattisonin Writing Better Lyrics tarjosi työkaluja tekstin hiomiseen, kuten ohjeita metaforien, vertausten ja perspektiivien käyttöön sekä tekstin muodon ja kuulijaa koukuttavan epäbalanssin hallintaan. Originaalille ilmaisulle kenties tärkeintä oli Pattisonin mukaan itse kirjoittaja ja hänen kokemusmaailmansa, josta aito uniikkius kumpuaa.

Richard Petchin mukaan suomenkielisyys ei yhdistänyt Metropolian opiskelijoiden sanoituksia, sillä tyylilajit ja opiskelijoiden persoonat olivat heidän tekstiensä ratkaisevia tekijöitä. Kielioppivirheistä ei kannata hänen mukaansa kantaa turhaa huolta, sillä niitä tekevät natiivitkin. Petch kannusti syventymään muiden lyriikoihin ja etsimään niistä vaikutteita, kehittämään erilaisia ilmaisutapoja sekä pyytämään palautetta muilta. Olennaisinta on olla tietoinen siitä, mitä teksteillään haluaa välittää ja mistä haluaa kirjoittaa.

Autoetnografisessa opasosiossa kannustan avaamaan ensin korvat ja silmät englannin kielelle ja metsästämään ideoita joka suunnasta. Englantia on hyvä pyrkiä myös puhumaan, sillä näin ajatus kulkee nopeammin ja voi tuntea pääsevänsä kieltä lähemmäksi. Mietin inspiraation esiin kaivamista ja siihen erilaisia työkaluja. Tarkastelen kielioppivirheiden minimoimista ja merkitystä sekä sitä, mikä luokitellaan loppujen lopulta virheeksi. Jos sanoittaminen on haastavaa, ei pidä jäädä sen kanssa yksin, sillä kirjoittaa voi myös yhteistyönä eli co-writena. Spekuloin sisällön ja mekaanisen tekstin suhdetta ja sitä, mikä tekee sanoituksista foneettisesti hyvänkuuloisia. Lopulta oikotietä onneen ei ole, vaan tekemiseen on ryhdyttävä haasteista huolimatta.

Ei liene suuri paljastus, että englanninkielisen laululyriikan kirjoittamiseen vaikuttavat monet osatekijät. Suurimmat oivallukseni opinnäytetyötä tehdessäni olivat ei-natiivien enemmistö ja asema englannin kielen käyttäjissä, sallivampi suhtautuminen virheiden tekemiseen sekä Pattisonin tekniset sanoitusneuvot.