"Ne valot ja äänet ei tee susta kuolematonta" : ensihoitajien asenteiden yhteys hälytysajon turvallisuuteen

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää onko ensihoitajien asenteilla yhteyttä hälytysajon turvallisuuteen. Työn tavoitteena oli lisätä ensihoitajien tietoisuutta asenteista hälytysajon riskitekijänä. Pitkän aikavälin tavoitteena oli parantaa potilas- sekä työturvallisuutta ensihoidon kuljetuksen aikana. Työn avulla pyrittiin myös herättämään ajatuksia hälytysajon tarpeellisuudesta ensihoidossa suhteessa sen aiheuttamiin riskeihin. Työn tilaa-jana oli Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin ensihoitokeskus.

Työssä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmentelmää ja aineistonkeruumenetelmänä teemahaastattelua. Teemoina olivat turvallinen hälytysajo, henkisen hyvinvoinnin yhteys asenteisiin hälytysajossa, kokemuksen yhteys hälytysajovalmiuteen sekä omat asenteet hälytysajossa. Otantajoukkona oli yhdeksän ensihoidossa työskente-levää henkilöä, jotka valittiin kokemuksen ja taustakoulutuksen perusteella. Aineiston analysoinnissa käytimme sisällönanalyysin menetelmiä.

Aiheesta aikaisemmin tehdyissä tutkimuksissa esille noussut asenteiden tärkeys liikenneturvallisuuteen nousi esille työssä: asenteilla, niin positiivisilla kuin negatiivisilla, on yhteys hälytysajon turvallisuuteen. Tutkimustuloksista selviää myös, että hälytysajon turvallisuuteen vaikuttaa kuljettajan kokemus. Tutkimuksen mukaan kokemus karsii jännittämisen ajamisesta pois ja omien asenteiden lisäksi myös työparin ja -yhteisön asenteet vaikuttavat hälytysajon turvallisuuteen.

Tutkimuksessa tultiin johtopäätökseen, että negatiiviset asenteet ovat yksi tekijä hälytysajon turvallisuuden vaarantajana. Toinen päätelmä oli, että hälytysajoneuvon kuljettajan kokemus paransi hälytysajon turvallisuutta. Aineistossa ja pohdinnoissa nousi esille myös ajatus hälytysajon tarpeellisuudesta. Toiveena on, että opin-näytetyön myötä aiheesta keskusteltaisiin vapaammin ja näin liikenneturvallisuus sekä hälytysajon turvallisuus paranisi.

Tutkimuksen pohjalta voitaisiin tutkia tarkemmin hälytysajon tarpeellisuutta ja tähän liittää mukaan myös hätäkeskuksen riskinarvio ja kiireellisyysluokkien määritys. Muut esille nousseet aiheet olivat kehitystyön tekeminen autokouluille hälytysajoneuvon turvallisesta kohtaamisesta ja väistämisestä sekä selvitys työelämässä ensihoitajille järjestettävän hälytysajokoulutuksen määrästä ja laadusta.

The purpose of this study was to find out if there is a connection between the attitudes of nurse-paramedics and the safety when driving emergency vehicle with lights and sirens on. Our aim was to increase nurse-paramedics awareness of their attitudes as a risk factor of emergency driving. In the long run our goal was to improve the patient´s and nurse-paramedic´s safety during transportation. We also tried to evoke thoughts about the necessity of emergency driving compared to risks it causes. Our client organisation was the Prehospital Emergency Care Center of Kuopio University Hospital.

In our study we used the qualitive research method. We used theme interview to collect our material. Our themes were safe emergency driving, the connection between mental wellbeing and attitudes, experience and nurse-paramedic´s own attitudes in emergency driving. We had nine nurse-paramedics as a sample group, which we chose based on education and experience. When analysing the material we used methods of content analysis.

The importance of attitudes in traffic safety was mentioned in earlier studies and it also came up in our research: positive and negative attitudes do have a connection in the safety of emergency driving. Our research results also show that the experience of the driver has an effect on the safety of emergency driving. According to our research, experience eliminates nervousness in driving and in addition to own attitudes co-workers and work community´s attitudes affect the safety of emergency driving.

In our study we came to the conclusion that negative attitudes are one of the risks in the safety of emergency driving. Our second conclusion was that the safety of emergency driving was improved by the experience of the driver. The thought of the necessity of emergency driving came up in our material and in our pondering. We dare to hope that along this thesis the discussion about the subject will get easier and that the traffic safety and safety of emergency driving will get better.

The necessity of emergency driving, including the risk analysis and the urgency scale of the dispatch center, could be studied more closely based on our research. Other subjects that came up were developing a material for driving schools of safe encountering and omission of an emergency vehicle and also a report of the amount and quality of emergency driving education arranged to the nurse-paramedics in working life.