Esihenkilön näkemykset aluepäällikön työhyvinvointiin ja sen johtamiseen

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, millaisia odotuksia esihenkilöillä on aluepäälliköitä kohtaan, millaisia työn vaatimuksia ja voimavaroja aluepäällikön työssä mahdollisesti ilmenee sekä millainen johtaminen parhaiten tukee heidän työhyvinvointiaan.

Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii Bakkerin ja Demeroutin (2007) työn vaatimusten ja voimavarojen malli (JD-R), joka kulkee punaisena lankana läpi koko tutkimuksen. Viitekehyksessä käsitellään myös työhyvinvointia yleisellä tasolla, esihenkilötyöhön liittyviä kuormitustekijöitä sekä johtamisteorioita, kuten transformationaalista ja palvelevaa johtamista, jotka tukevat työntekijöiden hyvinvointia.

Tutkimus toteutettiin kahden aineiston avulla. Pääasiallisena tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoituja haastatteluja, joiden avulla vastattiin kaikkiin tutkimuskysymyksiin. Tarkastelun kohteena olivat nimenomaan aluepäälliköiden esihenkilöiden näkemykset, ei aluepäälliköiden omat kokemukset. Haastattelujen lisäksi työn vaatimuksia ja voimavaroja analysoitiin myös aluepäälliköiden tehtävänkuvauksista, jotka kerättiin työpaikkailmoituksista ja yritysten verkkosivuilta.

Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan todeta, että teoreettinen viitekehys ja kerätty aineisto tukevat toisiaan hyvin. Merkittäviä ristiriitoja ei havaittu. Esihenkilöiden odotukset aluepäälliköitä kohtaan ovat laajat. Keskeisempänä haastateltavat nostivat tärkeän ja haastavan taidon osata johtaa sekä ihmisiä että lukuja. Haastatteluissa koettiin, että työn voimavaroja esiintyy enemmän kuin vaatimuksia. Korostuvia asioita olivat, tiimityöskentely, tuen saaminen sekä turvallinen ympäristö. Tehtävänkuvissa puolestaan korostuivat enemmän vaatimukset, kuten pitkät työmatkat, suuri vastuu ja taloudelliset paineet. Transformationaalinen ja palveleva johtaminen nousivat molemmat esiin työhyvinvointia tukevina johtamismalleina, ja yhteys teorian ja aineiston välillä oli selkeä. Esihenkilön halutaan motivoivan karismallaan sekä energiallaan tiimiä eteenpäin. Samalla hän kuuntelee ja antaa valtuuksia työntekijöille tehdä itsenäisiä päätöksiä.

Tulosten perusteella aluepäällikön työ näyttäytyy vaativana ja työmäärältään suurena. Tehtävänkuvaa olisi syytä tarkastella kriittisesti ja mahdollisesti keventää. Sekä esihenkilöille että aluepäälliköille suositellaan palautteenannon lisäämistä ja sen pitäisi olla säännöllistä toimintaa. Työssä onnistumista mittaavia käytäntöjä voisi kehittää, sillä niistä ei juurikaan keskusteltu haastatteluissa. Niihin voisi tuoda mukaan esimerkiksi tämän palautteenannon mittaamisen ja tunnistamisen. Työnantajat voisivat erottua edukseen korostamalla rekrytointi-ilmoituksissaan nykyistä vahvemmin aluepäällikön työn voimavaroja.