Työhyvinvointia edistävä vuorovaikutus tuotantotyössä

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, minkälainen vuorovaikutus koetaan työhyvinvointia edistäväksi tuotantotyössä. Lisäksi pyrittiin tunnistamaan parhaita vuorovaikutuskäytänteitä, joita voitaisiin yhtenäistää. Tutkimus toteutettiin globaalin teknologiateollisuuden yrityksen Suomen liiketoimintayksikölle, jossa tuotantotyö on muuttunut merkittävästi automatisaation ja kasvun myötä. Työn tuloksilla haluttiin tukea myös meneillään olevaa digitalisaatiohanketta. Tutkimuksessa keskityttiin arjen vuorovaikutukseen, joka tuotantotyössä tapahtuu pääosin kasvokkain. Tietopohja rakentuu työhyvinvoinnin ja vuorovaikutuksen määrittelystä sekä näiden yhteydestä. Lisäksi tarkastellaan vuorovaikutuksen menestystekijöitä, kuten psykologisia perustarpeita ja sosiaalista pääomaa. Syvällinen ymmärrys vuorovaikutuksen merkityksestä työhyvinvointiin saavutettiin monimenetelmäisellä tapaustutkimuksella. Esihenkilöille toteutettiin puolistrukturoidut haastattelut ennen tietopohjan laatimista, mikä auttoi tutkimuksen fokusoimisessa. Lisäksi hyödynnettiin kohdeyrityksen aiempia tutkimuksia, joiden pohjalta laadittiin kysely tuotannon työntekijöille. Tulokset osoittivat, että selkeä, avoin ja keskusteleva vuorovaikutus edistää parhaiten työhyvinvointia. Eri ikäryhmät arvostavat vuorovaikutuksessa eri asioita: nuoremmat arvostavat kepeyttä ja vapaamuotoisuutta, vanhemmat osallistavuutta ja kokemuksen arvostamista. Esihenkilöiden rooli fasilitaattoreina ja aktiivisina kuuntelijoina korostui. Sekä esihenkilöt että työntekijät kokevat vuorotyön haasteena tasapuoliselle vuorovaikutukselle. Kehittämistoimenpiteet kohdistuvat arjen vuorovaikutuskäytäntöihin ja rakenteellisiin uudistuksiin. Kehitysideoita ovat muun muassa palaverikäytäntöjen yhtenäistäminen ja uudistaminen sekä vastuuviestijöiden nimeäminen. Pidemmän aikavälin kehittämisessä korostuu tilasuunnittelu ja esihenkilöiden osaamisen vahvistaminen. Digitalisaation osalta nousee käytettävyyden, koulutuksen ja saavutettavuuden huomiointi. Jatkotutkimuksena suositellaan kyselyn uusimista vaikutusten arvioimiseksi sekä tutkimuksen laajentamista toimihenkilöihin. Työ osoittaa, että vuorovaikutuksen kehittäminen vaatii sekä rakenteellisia että kulttuurisia muutoksia, mutta pienilläkin teoilla voidaan lisätä merkityksellisyyden kokemusta, motivaatiota ja työhyvinvointia.

The aim of the thesis was to explore what kind of interaction is perceived to promoting well-being at work in production environments. The study also aimed to identify communication practices that could be standardized. The research was conducted in the Finnish manufacturing unit of a global technology company, where production work has significantly changed due to automation and growth. The findings were also intended to support an ongoing digitalization initiative.

The study focused on everyday interaction, which in production work mainly takes place face-to-face. The theoretical frame combines definitions of well-being at work and interaction and examines the key success factors such as basic psychological needs and social capital.

A deep understanding of the significance of interaction for well-being at work was achieved through a multi-method case study. Semi-structured interviews for supervisors were conducted to lead the focus the research. In addition, the previous personnel studies were also utilized. The survey for production employees based on these extensive pre studies.

The results highlighted that clear, open and dialogical communication is most effective in supporting well-being at work. Different age groups valued different aspects in communication: younger employees prefer informal conversations while older employees value participatory and appreciation of experience. The role of supervisors as facilitators and active listeners was emphasized. Shift work is seen as a challenge for equal communication.

The development initiatives focus on everyday communication practices and long-term structural improvements. These include harmonizing meeting practices, appointing responsible communicators, space design and strengthening supervisory skills. Usability, training and accessibility were identified as a key factors in digitalization development. As a follow-up study, it is recommended that the survey be repeated to assess the effectiveness of the work. The study shows that improving communication requires both structural and cultural changes, but even small actions can raise employee´s sense of meaning, motivation and well-being at work.