Muistisairaiden asiakastyytyväisyyden mittaaminen hoivaympäristössä

Abstract

Asiakaslähtöisyys sekä vanhusten itsemääräämisoikeus ovat tärkeitä teemoja tämän päivän vanhustenhuollossa. Myös vanhuspalvelulaki edellyttää asiakastyytyväisyyden säännöllistä tutkimista hoivapalveluyksiköissä. Aihetta on tutkittu kansainvälisestikin katsottuna vähän. Yleisesti ottaen tutkimuksin tulisi pystyä selvittämään, miten muistisai-raiden oma ääni ja mielipiteet saataisiin paremmin luotettavasti selville ilman omaisten tai hoitajien liiallista vaikutusta. Tulisi myös olla olemassa yhtenäiset suuntaviivat sille, ketkä ja millaisessa fyysisessä ja psyykkisessä voinnissa olevat ihmiset voivat asiakas-tyytyväisyyskyselylomakkeita täyttää ja kyselyihin osallistua.

Tässä opinnäytetyössä on tarkoitus kuvailevan kirjallisuuskatsauksen ja aineistolähtöi-sen sisällönanalyysin keinoin selvittää, millaista tutkimusta aiheesta on tehty ja millaisia tuloksia, haasteita ja ratkaisuehdotuksia eettisesti ja tutkimusmetodillisesti vaikeaan aihepiiriin on löydetty. Katsaukseen valikoitui kansainvälisten tietokantahakujen jälkeen 11 tutkimusta, joista kaksi oli suomalaista. Valikoidut tutkimukset sijoittuivat pitkälle ai-kavälille, yli kolmenkymmenen vuoden ajalle.

Opinnäytetyön keskeisiä löydöksiä oli se, että aiheen tutkiminen on haastavaa sekä yhtenäisten tutkimusmetodien että eettisten kysymysten vuoksi. Suomessa on Tervey-den ja hyvinvoinnin laitoksen johdolla ryhdytty Ruotsin mallin mukaisesti kehittämään säännöllisesti toteutettavaa asiakastyytyväisyyskyselyjen keruuta, joka olisi kansallisesti yhdenmukainen. Olemassa ei kuitenkaan toistaiseksi ole luotettavaa, yhdenmukaista ja vertailtavaa menetelmää, jossa voitaisiin olla varmoja siitä, että äänensä saa kuuluviin nimenomaan muistisairas hoivakotiasukas, ei hänen omaisensa, omahoitajansa tai muu kyselyn vanhuksen puolesta täyttävä henkilö.