Hiilihydraattianalyysimenetelmän optimointi ja validointi HPLC-laitteelle

Abstract

Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi biopolymeerituotannon laadunvalvontalaboratorio, jossa analysoidaan erilaisia glukaanin valmistukseen liittyviä prosessi- ja lopputuotenäytteitä. Näytteistä analysoidaan hiilihydraattipitoisuuksia HPLC-laitteella. Opinnäytetyön aiheena oli tämän analyysimenetelmän optimointi ja validointi. Analysoitavien näytteiden nimet ja analysoitavat hiilihydraatit on koodattu julkiseen työhön. Myös menetelmän ajoparametrit pidetään toimeksiantajan sisäisenä tietona.

Opinnäytetyön tavoitteena oli optimoida analyysimenetelmää siten, että tuotannossa säilöntäaineena käytettävä sorbaatti erottuisi analysoitavista hiilihydraateista paremmin. Lisäksi tavoitteena oli menetelmän validointi. Työn tarkoituksena oli tutkia menetelmän ajoliuoksen koostumuksen muuttamisen vaikutusta sorbaatin ja hiilihydraattien erotukseen, sekä analysoida validointinäytteitä ja määrittää saatujen tulosten perusteella validointiin valitut validointiparametrit. Määritettäviin validointiparametreihin kuului toteamisraja, määritysraja, lineaarisuus, täsmällisyys, oikeellisuus ja mittausepävarmuus.

Menetelmän optimoinnissa onnistuttiin parantamaan sorbaatin ja hiilihydraattien erottumista toisistaan muuttamalla menetelmässä käytettävä eluentti fosfaattipuskuriksi. Lisäksi saatiin optimoitua menetelmän määritysrajoja. Menetelmän lineaarisuus, täsmällisyys, oikeellisuus ja mittausepävarmuus täyttivät menetelmän tavoitteen ja menetelmä saatiin validoitua hyväksytysti.

The purpose of this thesis was the optimization and validation of an HPLC analysis method used for the quantification of carbohydrates from quality control samples of a biopolymer production plant.

The method was optimised by changing the eluent and standards used in the analysis. Validation data was produced by analysing standard solutions, control standards and routine samples. Validation parameters were then determined by analysing the data. Validation parameters included in the validation were limit of detection, limit of quantification, linearity, precision, trueness and measurement uncertainty.

The method was successfully optimised. Changing the eluent used bettered the separation of components present in the sample and changing the standards used lowered the methods limits of quantification. The results determined for the different validation parameters all met the acceptance criteria. In conclusion the method was determined to be valid for its intended purpose.