”Entä me vanhemmat?” : perhepäivä vankilassa sosiokulttuurisen innostamisen keinoin

Abstract

Tämä opinnäytetyö on monimuotoinen sosiaalialan kehittämisprojekti, joka toteutettiin yhteistyössä Helsingin vankilan ja Vankien Omaiset VAO ry:n kanssa keväällä 2014. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa uudenlainen toimintamalli vankilan perhetyöhön.

Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä on systeemiteoria perhetyössä. Perhe nähdään tällöin vuorovaikutusjärjestelmänä, systeeminä, jossa kukin perheenjäsen vaikuttaa käyttäytymisellään ja ilmaisullaan toiseen. Kun perheen, eli perhesysteemin, yksi osa on vankilassa, se horjuttaa koko systeemin tasapainoa ja vaikuttaa jokaiseen perheenjäseneen. Projektin tarkoituksena oli tukea systeemin osien, eli perheenjäsenten vuorovaikutusta, ja auttaa näin perhettä löytämään tasapainoa ylläpitäviä toimintatapoja.

Tämän opinnäytetyöprojektin kohderyhmäksi valikoituivat aikuiset vangit ja heidän vanhempansa. Projektin aikana vangit suunnittelivat ja toteuttivat perhepäivän yhdessä ohjaajan kanssa sosiokulttuurisen innostamisen hengessä. Kuten sosiokulttuuriseen innostamiseen kuuluu, prosessia rakennettiin dialogissa osallistujien kanssa toiminnallisia menetelmiä käyttäen. Innostaminen on aina tavoitteellista toimintaa ja perhepäivän tavoitteiksi päätettiin ennakkoluulojen vähentäminen vankilaelämää kohtaan ja perhesuhteiden ylläpitäminen. Perhepäivän suunnittelua ja valmistelua varten oli varattu viisi työpajakertaa vankiryhmän kesken. Projekti perustui vapaaehtoisuuteen ja siihen osallistui neljä vankia vanhempineen.

Vankilassa vuorovaikutus on hyvin rajattua ja perhepäivä-projektin tavoitteena oli antaa mahdollisuus vuorovaikutukselle toiminnan ja kokemusten kautta. Perhepäivän teemaksi nousi arkielämä vankilassa. Vangit saivat itse päättää mitä asioita haluavat vankilasta vanhemmilleen esitellä ja millä keinoin, vankilan sääntöjen ja turvallisuuden puitteissa. Päädyimme käyttämään valokuvia, joista koostettiin yhteinen diaesitys sekä jokaisen vangin henkilökohtainen kuvakollaasi. Perhepäivä itsessään kesti kaksi tuntia ja aika kului valokuvia katsellen, keskustellen ja vankien valmistamia tarjottavia nauttien. Paikalle oli kutsuttu myös vankilan henkilökuntaa ja vanhemmilla oli mahdollisuus esittää heille kysymyksiä.

Osallistujat olivat tyytyväisiä tapahtumaan ja pitivät sitä onnistuneena. Vanhemmat kertoivat saaneensa perhepäivän aikana mm. mahdollisuuden yhdessäoloon ja uutta tietoa elämästä vankilassa. Osallistujat toivoivat tällaisia tapahtumia järjestettävän useammin ja mahdollisuutta ottaa mukaan myös muita perheenjäseniä ja ystäviä.

This thesis is a practicebased development work in the social field, which was put into action together with Helsinki prison and Vankien Omaiset VAO ry in the spring 2014. The purpose of this thesis was to produce a new model for the family work in prison that would help to support the relations between prisoners and their parents.

The theoretical framework in the thesis consists of the systems theory in family work. In systems theory, a family is seen as an interactive system where every family member is influencing one another with their actions and expressions. When one part of a family, i.e. a family system, is in prison, it shakes the balance of the whole system and influences every part of it. The purpose of this project was to support the interactions between the parts, the family members, and thus to help the family find methods to maintain the balance.

The target group of this thesis project consisted of adult prisoners and their parents. During the project, the prisoners planned and carried through a family day together with an instructor in the spirit of sociocultural animation. As it goes with sociocultural animation, the process is built in dialogue using functional methods with the participants. Sociocultural animation is always objective-oriented and the objectives of the family day were to reduce prejudices against life in prison and maintaining family relations. There were five meetings reserved for the planning and preparations of the family day. The project was based on voluntary service, four prisoners and their parents participated.

Interaction with the civil life is very restricted and the objective of the project was to give an opportunity to interact through action and experiences. The prisoners choose what to show their parents and how to do it, in the limits of the rules and safety of the prison. We decided to use photographs and they were gathered into a slideshow and four individual photo collages. The duration of the family day was two hours and the time was spent watching photos, talking and enjoying the foods the prisoners had prepared. There were also some prison staff as guests and the parents had the opportunity to ask them questions.

Participants were satisfied with the occasion and thought it was succesful. The parents said that the family day gave them for example an opportunity to be together with their sons and some new knowledge. The prisoners wished for this kind of occasions to happen more often and for the possibility to also include other family members and friends.