Raskaudenaikaisen anti-G-vasta-aineen (Rh) erottaminen anti-DC-vasta-aineyhdistelmästä (Rh) absorptioeluaatiomenetelmällä
Pylkki, Niina (2015)
Pylkki, Niina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504224758
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504224758
Tiivistelmä
Sikiö perii veriryhmätekijät molemmilta vanhemmiltaan. Äidin ja sikiön veriryhmätekijöiden poiketessa toisistaan voi äidin immuunijärjestelmä aktivoitua tuottamaan vasta-aineita sikiön isältään perimiä punasolujen pintarakenteita kohtaan. Suurimman osan raskaudenaikaisista immunisaatioista aiheuttaa Rh-vasta-aine anti-D. Se on tärkein vastasyntyneen hemolyyttistä tautia aiheuttava punasoluvasta-aine ja suurimmassa immunisaatioriskissä ovat ne RhD-negatiiviset äidit, jotka synnyttävät RhD-positiivisen lapsen. Koska G-antigeenin tiedetään olevan harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta läsnä lähes kaikissa D- ja C-antigeenin suhteen positiivisissa punasoluissa, on sitä vastaan muodostuvan anti-G-vasta-aineen todettu häiritsevän RhD-negatiivisten äitien vasta-ainetunnistuksia.
Opinnäytetyön empiirinen osuus toteutettiin Suomen Punaisen Ristin Veripalvelussa, Veriryhmätutkimusten laboratoriossa. Työtä varten oli kerätty potilas- ja neuvolanäytteitä, joista anti-G-vasta-aine erotettiin alloabsorptiomenetelmää käyttäen. Happoeluaatiolla punasolun pintaan kiinnittyneet punasoluvasta-aineet irrotettiin happamaan puskuriin, josta ne osoitettiin vasta-ainetunnistuksella. Vasta-aineet tunnistettiin ID-geelitekniikkaa käyttäen ja vasta-ainepitoisuudet määritettiin titraamalla. Kontrollisolut oli käsitelty papaiinilla.
Tavoitteena oli ottaa käyttöön menetelmä, jolla anti-G-vasta-aine voidaan luotettavasti erottaa anti-DC-vasta-aineyhdistelmästä. Oli myös tarpeen selvittää kriteerit, jotka herättivät epäilyn anti-G-vasta-aineesta ja laimeneeko vasta-ainepitoisuus absorptiokäsittelyn aikana.
Absorptiolla punasoluvasta-aineet voitiin erottaa toisistaan ja eluaatiolla absorption tulos pys-tyttiin varmistamaan. Kun kyseessä oli anti-G-vasta-aine, tulokset osoittivat että C-positiiviset solut reagoivat D-positiivisia soluja vahvemmin. Vasta-ainepitoisuuksien ei myöskään todettu laimenevan merkittävästi absorption aikana. Johtopäätöksenä vahvojen vasta-aineiden kohdalla todettiin, että absorptiota voidaan tarvittaessa jatkaa, koska sen ei todettu heikentävän merkittävästi vasta-ainepitoisuuksia. Anti-G-vasta-ainetta voidaan epäillä, jos anti-D- ja anti-C-vasta-aineiden osalta todetaan samankaltaiset titterit. Kontrollisoluina tullaan jatkossa käyttämään entsyymillä käsittelemättömiä soluja.
Opinnäytetyön empiirinen osuus toteutettiin Suomen Punaisen Ristin Veripalvelussa, Veriryhmätutkimusten laboratoriossa. Työtä varten oli kerätty potilas- ja neuvolanäytteitä, joista anti-G-vasta-aine erotettiin alloabsorptiomenetelmää käyttäen. Happoeluaatiolla punasolun pintaan kiinnittyneet punasoluvasta-aineet irrotettiin happamaan puskuriin, josta ne osoitettiin vasta-ainetunnistuksella. Vasta-aineet tunnistettiin ID-geelitekniikkaa käyttäen ja vasta-ainepitoisuudet määritettiin titraamalla. Kontrollisolut oli käsitelty papaiinilla.
Tavoitteena oli ottaa käyttöön menetelmä, jolla anti-G-vasta-aine voidaan luotettavasti erottaa anti-DC-vasta-aineyhdistelmästä. Oli myös tarpeen selvittää kriteerit, jotka herättivät epäilyn anti-G-vasta-aineesta ja laimeneeko vasta-ainepitoisuus absorptiokäsittelyn aikana.
Absorptiolla punasoluvasta-aineet voitiin erottaa toisistaan ja eluaatiolla absorption tulos pys-tyttiin varmistamaan. Kun kyseessä oli anti-G-vasta-aine, tulokset osoittivat että C-positiiviset solut reagoivat D-positiivisia soluja vahvemmin. Vasta-ainepitoisuuksien ei myöskään todettu laimenevan merkittävästi absorption aikana. Johtopäätöksenä vahvojen vasta-aineiden kohdalla todettiin, että absorptiota voidaan tarvittaessa jatkaa, koska sen ei todettu heikentävän merkittävästi vasta-ainepitoisuuksia. Anti-G-vasta-ainetta voidaan epäillä, jos anti-D- ja anti-C-vasta-aineiden osalta todetaan samankaltaiset titterit. Kontrollisoluina tullaan jatkossa käyttämään entsyymillä käsittelemättömiä soluja.