Ikääntyneen osallisuus pitkäaikaishoivan päätöksenteossa

Abstract

Hyvinvointialueisiin siirtymisen jälkeen ei ole riittävästi tutkimustietoa siitä, kuinka inhimillisesti ja eettisesti ikääntyneiden sijoittelu pitkäaikaishoivaan tapahtuu muun muassa kasvaneen hoivapaikkapulan vuoksi. On tärkeää, että ikääntynyt on omaan elämäänsä liittyvissä päätöksissä aina subjektina toimijana ja tärkeässä keskiössä palvelukentällä, vaikka hoivantarve on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti ja haasteita hoivapaikkojen saatavuudessa on.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli saada tietoa, miten hyvinvointialueisiin siirtyminen on vaikuttanut ikääntyneiden osallisuuteen heidän omassa pitkäaikaishoivansa palveluprosessissa. Tutkimuskysymys oli: millaisena ikääntynyt on kokenut oman osallisuutensa pitkäaikaishoivan päätöksenteossa? Tavoitteena oli saada esille ikääntyneiden oma ääni heidän kokemuksistaan sekä ajatuksistaan liittyen pitkäaikaishoivan päätöksentekoprosessiin.

Kyseessä on laadullisen tutkimuksen keinoin toteutettu opinnäytetyö, joka toteutettiin Kanta-Hämeen hyvinvointialueella sijaitsevissa hoivakodeissa teemahaastattelun keinoin. Haastattelut toteutettiin yksilö haastattelemalla kuutta ikääntynyttä, jotka olivat muuttaneet pitkäaikaishoivaan hyvinvointialueiden toiminnan aloittamisen jälkeen. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.

Keskeisiksi tuloksiksi muodostuivat päätöksenteossa subjektina olemisen kokemus, objektina olemisen kokemus sekä välillisen osallisuuden kokemus. Tuloksissa korostuivat kuulluksi tuleminen sekä itsemääräämisoikeus, mutta myös toimijuuden menettäminen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ikääntyneiden kokemukset heidän osallisuudestaan ovat hyvin erilaisia ja yksilöllisiä. Vaikka osallisuuden tunne näyttäytyy myös hyvin subjektiivisena kokemuksena, voidaan sanoa, että ikääntyneen osallisuutta ei aina mahdollisteta riittävästi pitkäaikaishoivan päätöksenteossa.