Ensihoitajien valmius työskennellä poikkeusoloissa : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Ensihoidon toiminnassa korostuu työskenteleminen vaihtelevissa ympäristöissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Erilaiset poikkeusolot ovat yleistyneet ympäri maailmaa, ja niiden vaikutus näkyy ensihoidon toiminnassa, minkä takia on tärkeää kiinnittää huomiota ensihoitajien valmiuteen toimia erilaisissa kriisitilanteissa.

Poikkeusoloilla tarkoitetaan tilanteita, jotka aiheuttavat merkittävää uhkaa yhteiskunnan kriittisille infrastruktuureille ja turvallisuudelle. Näitä tilanteita ovat esimerkiksi laajalle ulottuvat suuronnettomuudet, vakavat väkivaltateot ja niiden uhka, erilaiset pandemiat sekä vakavat luonnonmullistukset. Vähäisen esiintyvyyden vuoksi rutiinia poikkeusoloissa toimimiseen ei muodostu, joten on tärkeää tunnistaa valmiuden vahvuudet ja mahdolliset heikkoudet sekä valmiuden ylläpitämiseen vaadittavat menetelmät, kuten esimerkiksi lisäkoulutukset ja simulaatioharjoitukset. Poikkeusoloissa työskentelyn valmiutta on tutkittu paljon muiden viranomaisten sekä yleisesti terveydenhuollon kannalta, mutta ensihoidon valmiutta kartoittavia kokonaisvaltaisia, etenkin suomenkielisiä tutkimuksia on vähän.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella ensihoitajien valmiutta työskennellä poikkeusoloissa. Opinnäytetyö vastaa kahteen tutkimuskysymykseen: “Minkälaisiksi ensihoitajat kokevat valmiutensa työskennellä poikkeusoloissa?” ja “Mitkä ovat valmiutta tukevia ja heikentäviä tekijöitä?” Lisäksi työssä kartoitetaan mahdollisia tapoja tukea ja kehittää ensihoitajien poikkeusoloissa toimimisen valmiutta sekä pohtia mahdollista lisätutkimuksen tarvetta valmiuteen vaikuttavien osa-alueiden perusteella. Opinnäytetyö on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineistoksi on valittu 11 tutkimusartikkelia eri tietokannoista, minkä lisäksi työssä hyödynnetään alan kirjallisuutta, lakisäädöksiä sekä asiantuntijasivustoja.

Tulosten mukaan ensihoitajat kokivat puutteita valmiudessaan työskennellä poikkeusoloissa. Valmiussuunnitelmista, kommunikaatiosta ja viestinnästä, johtamisesta sekä psyykkisestä hyvinvoinnista löytyi sekä valmiutta tukevia että heikentäviä tekijöitä. Tuloksia voidaan hyödyntää poikkeusoloihin varautumisessa kehittämällä mukautuvia valmiussuunnitelmia, painottamalla selkeän kommunikaation ja määrätietoisen johtamisen tärkeyttä sekä huomioimalla ensihoitajien työhyvinvointi poikkeusolojen aikana.