Sukkamieli, Näkijätär ja Hiiden hirvi : feministinen pedagogiikka burleskin opetuksessa kansanperinteen teemoja hyödyntäen
Kauniskangas, Eeva-Maria (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025061623070
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025061623070
Tiivistelmä
Porfoliomallisessa opinnäytetyössäni käsittelin feminististä pedagogiikkaa burleskin opetuksessa kansanperinteen teemoja hyödyntäen. Tutkimuskysymykseni oli: Miten pohjoismaisen mytologian naishahmot voivat toimia valtauttavan kehon kieleen perustuvan tarinankerronnan välineinä burleskin opetuksessa? Käsittelin aihetta burleskitrilogia ”Sukkamieli, Näkijätär ja Hiiden hirvi” kontekstissa. Avasin kirjallisuuden avuin burleskia ilmiönä, seksuaalisuuteen liittyvää kansanperinnettä, kiistävän folkloren käsitettä sekä feministisen pedagogiikan tietoperustaa. Portfoliossani esittelin jokaisen trilogian osan taustoja, vaiheita, menetelmiä ja lopputulosta, liittäen mukaan valokuvia prosessin eri vaiheilta.
Opinnäytteeni havainnollistaa sen, miten feministinen pedagogiikka keskustelee sujuvasti burleskin ja kansanperinteen kanssa. Kiistävän folkloren näkökulmaa käyttäen yksiuloitteistetut kansanperinteen myyttiset naishahmot luopuivat kontrollin vääristämistä oletuksistaan. Kehollisella tarinankerronnalla naisten on mahdollista kirjoittaa itsensä uudelleen myyttiseen kollektiiviseen tajuntaamme ja kokea valtautumista. Folkloren ollessa osa ihmisyyttä myös mytologian ulkopuolella, kuvatunlainen aiheen käsittely pureutuu voimakkaasti yhteiskunnan ylläpitämiin naista sortaviin ja alistaviin käsityksiin ja rakenteisiin.
Aiheen jatkotarkastelussa siihen voisi pureutua systemaattisemmin keräämällä haastatteluin tai kyselyin tietoa oppilaiden kokemuksista esimerkiksi epätasa- arvosta tai naiseuden muista teemoista, jolloin erilaisten äänten kuuluminen mahdollistuisi vieläkin paremmin. Näin voidaan tuottaa vielä enemmän naisista itsestään lähteviä feministisen pedagogiikan sisältöjä ja linkittää niitä yhteen kiistävän folkloren kanssa. Lisäksi olisi tärkeää paneutua haastatteluissa opettajuuden kritiikkiin, jolloin voitaisiin päästä kiinni entistä suunnatumpaan ja tarkoituksenmukaisempaan feministiseen pedagogiikkaan. Hyödyntämällä burleskin opetuksessa oppilaiden omaa kehollista tai yhdessä jaettua puhuttua tietoa, naisen subjektius toiminnassa mahdollistuu. This portfolio-based thesis explores feminist pedagogy in the context of
burlesque teaching, drawing on themes from Finnish and Nordic folk tradition.
The central research question is: How can female figures from Nordic mythology
serve as means of empowering, embodied storytelling in burlesque
teaching? The inquiry is framed through a burlesque performance trilogy
entitled Sukkamieli, Näkijätär, and Hiiden hirvi. Drawing on literature, the thesis
examines burlesque as a performative phenomenon, folk traditions related to
sexuality, the concept of oppositional folklore, and the theoretical foundations of
feminist pedagogy. The portfolio presents the background, processes, methods,
and outcomes of each part of the trilogy, accompanied by photographs
documenting various stages of the creative process.
This thesis demonstrates how feminist pedagogy can engage meaningfully with
both burlesque and folk tradition. Through the lens of oppositional folklore,
mythological female figures—often flattened by patriarchal narratives—are
reimagined and liberated from distorted assumptions imposed by systems of
control. Embodied storytelling offers women the possibility to rewrite themselves
into the mythic collective consciousness and experience personal and communal
empowerment. As folklore extends beyond mythology and permeates human
experience, this approach critically interrogates societal beliefs and structures
that continue to oppress and marginalize women.
Future research could apply more systematic methods—such as interviews or
surveys—to gather student experiences related to inequality or other aspects of
womanhood. This would allow a broader range of voices to be heard and
contribute to feminist pedagogical content rooted in women’s lived realities. It
would also be important to include critical reflections on the role of the teacher,
potentially leading to more intentional and purpose-driven feminist pedagogy. By
incorporating students’ embodied and collectively shared knowledge in burlesque
teaching, the conditions for female subjectivity and agency are powerfully
expanded.
Opinnäytteeni havainnollistaa sen, miten feministinen pedagogiikka keskustelee sujuvasti burleskin ja kansanperinteen kanssa. Kiistävän folkloren näkökulmaa käyttäen yksiuloitteistetut kansanperinteen myyttiset naishahmot luopuivat kontrollin vääristämistä oletuksistaan. Kehollisella tarinankerronnalla naisten on mahdollista kirjoittaa itsensä uudelleen myyttiseen kollektiiviseen tajuntaamme ja kokea valtautumista. Folkloren ollessa osa ihmisyyttä myös mytologian ulkopuolella, kuvatunlainen aiheen käsittely pureutuu voimakkaasti yhteiskunnan ylläpitämiin naista sortaviin ja alistaviin käsityksiin ja rakenteisiin.
Aiheen jatkotarkastelussa siihen voisi pureutua systemaattisemmin keräämällä haastatteluin tai kyselyin tietoa oppilaiden kokemuksista esimerkiksi epätasa- arvosta tai naiseuden muista teemoista, jolloin erilaisten äänten kuuluminen mahdollistuisi vieläkin paremmin. Näin voidaan tuottaa vielä enemmän naisista itsestään lähteviä feministisen pedagogiikan sisältöjä ja linkittää niitä yhteen kiistävän folkloren kanssa. Lisäksi olisi tärkeää paneutua haastatteluissa opettajuuden kritiikkiin, jolloin voitaisiin päästä kiinni entistä suunnatumpaan ja tarkoituksenmukaisempaan feministiseen pedagogiikkaan. Hyödyntämällä burleskin opetuksessa oppilaiden omaa kehollista tai yhdessä jaettua puhuttua tietoa, naisen subjektius toiminnassa mahdollistuu.
burlesque teaching, drawing on themes from Finnish and Nordic folk tradition.
The central research question is: How can female figures from Nordic mythology
serve as means of empowering, embodied storytelling in burlesque
teaching? The inquiry is framed through a burlesque performance trilogy
entitled Sukkamieli, Näkijätär, and Hiiden hirvi. Drawing on literature, the thesis
examines burlesque as a performative phenomenon, folk traditions related to
sexuality, the concept of oppositional folklore, and the theoretical foundations of
feminist pedagogy. The portfolio presents the background, processes, methods,
and outcomes of each part of the trilogy, accompanied by photographs
documenting various stages of the creative process.
This thesis demonstrates how feminist pedagogy can engage meaningfully with
both burlesque and folk tradition. Through the lens of oppositional folklore,
mythological female figures—often flattened by patriarchal narratives—are
reimagined and liberated from distorted assumptions imposed by systems of
control. Embodied storytelling offers women the possibility to rewrite themselves
into the mythic collective consciousness and experience personal and communal
empowerment. As folklore extends beyond mythology and permeates human
experience, this approach critically interrogates societal beliefs and structures
that continue to oppress and marginalize women.
Future research could apply more systematic methods—such as interviews or
surveys—to gather student experiences related to inequality or other aspects of
womanhood. This would allow a broader range of voices to be heard and
contribute to feminist pedagogical content rooted in women’s lived realities. It
would also be important to include critical reflections on the role of the teacher,
potentially leading to more intentional and purpose-driven feminist pedagogy. By
incorporating students’ embodied and collectively shared knowledge in burlesque
teaching, the conditions for female subjectivity and agency are powerfully
expanded.