Pekka Halosen Oijustie-teoksen konservointi
Henritius, Karolina (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025061923348
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025061923348
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli taiteilija Pekka Halosen teos Oijustie vuodelta 1892. Oijustie on hankittu osaksi Kansallisgallerian kokoelmaa vuonna 1955. Teos haluttiin konservoida ennen sen lähtöä näyttelylainaan syksyllä 2025.
Teoksen materiaaleja tutktittiin ennen teoksen konservointia käyttäen apuna erilaisia analyyttisen valokuvauksen metodeja. Teoksesta pyrittiin selvittämään käytettyjä pigmenttejä, aikaisempia konservointeja sekä teoksen maalikerroksien rakennetta. Teosta tutkittaessa käytettiin vain non-invasiivisiä menetelmiä.
Teoksen maalipinta oli kauttaaltaan krakeloitunut ja osa krakelyyreistä ulottui pohjustukseen asti, joten teoksen maalipintaa täytyi kiinnittää. Teoksessa ollut lakka oli kellastunut, joka vaikutti teoksen yleisilmeeseen ja luettavuuteen. Teoksesta paljastui lakanpoiston aikana maalinpuutoskohta, joka kitattiin ja restaurointimaalattiin. Konservointitoimenpiteiden jälkeen teos uudelleenlakattiin.
Teokselle tehtiin paikallinen maalipinnan kiinnitys käyttäen 5 % sampiliimaa, nopeuttaen liimauksen kuivumista käyttäen apuvälineenä lämpölusikkaa. Lakanpoistossa käytettiin seosta, jossa 40 % Etax Aa7 ja 60% Ligroiini-teollisuusbensiiniä. Lakanpoiston aikana havaittiin vanha restaurointimaalaus. Vanhan restaurointimaalauksen kohta kitattiin käyttäen liitu-liima kittiä, jossa liimana toimi 5 % sampiliima. Kitattu kohta restaurointimaalattiin käyttäen Laropal A81 urea-aldehydihartsi sideaineessa olevia Kremer Pigmente restaurointivärejä. Konservointitoimenpiteiden jälkeen teos uudelleenlakattiin käyttäen Dammar hartsia liuotettuna Shelsoll A -mineraalitärpättiin suhteessa 1:4. Teoksen uudelleenlakkaukseen käytettiin tekniikkana liinalaukkausta.
Teoksen materiaaleja tutktittiin ennen teoksen konservointia käyttäen apuna erilaisia analyyttisen valokuvauksen metodeja. Teoksesta pyrittiin selvittämään käytettyjä pigmenttejä, aikaisempia konservointeja sekä teoksen maalikerroksien rakennetta. Teosta tutkittaessa käytettiin vain non-invasiivisiä menetelmiä.
Teoksen maalipinta oli kauttaaltaan krakeloitunut ja osa krakelyyreistä ulottui pohjustukseen asti, joten teoksen maalipintaa täytyi kiinnittää. Teoksessa ollut lakka oli kellastunut, joka vaikutti teoksen yleisilmeeseen ja luettavuuteen. Teoksesta paljastui lakanpoiston aikana maalinpuutoskohta, joka kitattiin ja restaurointimaalattiin. Konservointitoimenpiteiden jälkeen teos uudelleenlakattiin.
Teokselle tehtiin paikallinen maalipinnan kiinnitys käyttäen 5 % sampiliimaa, nopeuttaen liimauksen kuivumista käyttäen apuvälineenä lämpölusikkaa. Lakanpoistossa käytettiin seosta, jossa 40 % Etax Aa7 ja 60% Ligroiini-teollisuusbensiiniä. Lakanpoiston aikana havaittiin vanha restaurointimaalaus. Vanhan restaurointimaalauksen kohta kitattiin käyttäen liitu-liima kittiä, jossa liimana toimi 5 % sampiliima. Kitattu kohta restaurointimaalattiin käyttäen Laropal A81 urea-aldehydihartsi sideaineessa olevia Kremer Pigmente restaurointivärejä. Konservointitoimenpiteiden jälkeen teos uudelleenlakattiin käyttäen Dammar hartsia liuotettuna Shelsoll A -mineraalitärpättiin suhteessa 1:4. Teoksen uudelleenlakkaukseen käytettiin tekniikkana liinalaukkausta.