Päämiehen kuuleminen yleisessä edunvalvonnassa : lainsäädännön velvoitteet ja tulkinta omaisuuspäätöksissä

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin yleisen edunvalvonnan täysi-ikäisen päämiehen kuulemista häntä koskevassa päätöksenteossa keskittyen merkittäviin omaisuuseriin, kuten kiinteistöihin. Työssä selvitettiin, kuinka voimassa oleva lainsäädäntö turvaa päämiehen osallistumisoikeuden sekä miten sääntelyä sovelletaan käytännössä. Tarkoituksena oli tuottaa selkeä ja jäsennelty kokonaisuus, josta on hyötyä edunvalvonnassa työskenteleville ammattilaisille sekä edunvalvonnan piirissä oleville henkilöille ja heidän läheisilleen.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, milloin laki edellyttää päämiehen kuulemista, mitä seuraamuksia laiminlyönnistä saattaa aiheutua ja miten sääntelyn tulkinnanvaraisuus vaikuttaa kuulemisvelvollisuuden käytännön soveltamiseen. Tutkimus toteutettiin oikeusdogmaattisena eli lainopillisena tutkimuksena. Aineistona käytettiin voimassa olevaa lainsäädäntöä, oikeuskirjallisuutta, viranomaisohjeita, lainvalmisteluaineistoa sekä eduskunnan oikeusasiamiehen ja tuomioistuinten ratkaisuja.

Tuloksena havaittiin, että vaikka kuulemisvelvollisuus on laissa selkeä velvoite, voi sen soveltaminen sisältää huomattavaa tulkinnanvaraisuutta. Kuulemisen toteutumiseen vaikuttavat päämiehen ymmärryskyky, asian merkittävyys ja kuulemisen vaivalloisuus. Vaikka kuulemisvelvollisuuden laiminlyönti ei tee tehdystä oikeustoimesta pätemätöntä, se voi johtaa seuraamuksiin edunvalvojalle, kuten huomautukseen. Laiminlyönti voidaan myös ottaa huomioon arvioitaessa edunvalvojan sopivuutta tehtäväänsä.

This thesis examines the hearing of an adult client under public guardianship in decision-making process concerning them, particularly in cases involving significant assets such as real estate. It investigates how current legislation safeguards the clients’ right to participate in decision-making and how these regulations are applied in practice. The aim is to provide a clear and structured overview to support both professionals working in guardianship services and individuals under guardianship, as well as their families.

The objective of this thesis was to determine when, according to legislation, hearing the client is mandatory, what consequences may result from neglecting this obligation, and how vague or ambiguous legal expressions influence the application of the duty to hear. The study was conducted as legal dogmatic research. The material comprised of current legislation, legal literature, official guidelines, legislative preparatory materials and decisions by the Parliamentary Ombudsman and court decisions.

The results indicate that although the duty to hear is a clear legal obligation, its application may present considerable interpretative challenges. Factors influencing the implementation of the hearing include the client's cognitive capacity, the significance of the matter, and the practicality of conducting the hearing. While failing to fulfill the hearing obligation does not invalidate the legal act in question, it may lead to consequences for the guardian, such as a reprimand issued by the Parliamentary Ombudsman. Neglect may also be considered when assessing the guardian's suitability for their role.