Culturally sensitive healthcare among registered nurses : a literature review
Haapala, Maya Issack; Pirttijoki, Crismarne (2025)
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025082524135
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025082524135
Tiivistelmä
The growing cultural diversity in Finland requires nurses to receive training in culturally competent care delivery that addresses patient needs across various cultural backgrounds. Finland has implemented measures to provide equal healthcare access, yet language barriers, cultural misunderstandings, and health outcome disparities continue to exist. The review seeks to determine effective strategies for Finnish registered nurses to improve their cultural competence through the evaluation of educational programs, healthcare policies, and organizational initiatives.
The theoretical framework incorporates Leininger’s Culture Care Diversity and Universality Theory and Giger and Davidhizar’s Transcultural Nursing Model, which focus on integrating cultural awareness into nursing practice. The research included a thorough examination of peer-reviewed articles from academic databases that covered the period from 2014 to 2024. The analysis used thematic and qualitative synthesis methods to determine the most effective practices.
The analysis showed that communication barriers remain major challenges in healthcare delivery, yet effective solutions include interpreter services and modified communication methods. Cultural competence education was shown to improve nursing staff capabilities when working with patients who hold different health beliefs and to foster therapeutic connections across cultural backgrounds. Healthcare outcomes improve when institutions enforce cultural competence training requirements and foster workplace diversity through their policies.
The analysis established that cultural competence development produces better patient results together with enhanced patient satisfaction and stronger treatment compliance. The recommendations include cultural competence integration into nursing education programs and the establishment of standardized diversity policies and digital tools for communication support. Future research should determine the most effective educational methods for nurses while developing healthcare policies that suit Finland’s expanding multicultural population. Suomen kasvava kulttuurinen monimuotoisuus edellyttää, että sairaanhoitajat saavat koulutusta kulttuurisesti osaavan hoidon toteuttamiseen, joka vastaa potilaiden tarpeisiin eri kulttuuritaustoissa. Suomi on ottanut käyttöön toimenpiteitä terveydenhuollon yhdenvertaisen saatavuuden turvaamiseksi, mutta kielimuurit, kulttuuriset väärinymmärrykset ja terveyserot ovat yhä olemassa. Katsauksen tavoitteena on selvittää tehokkaita keinoja, joilla suomalaiset laillistetut sairaanhoitajat voivat parantaa kulttuurista osaamistaan koulutusohjelmien, terveydenhuollon politiikkojen ja organisatoristen aloitteiden arvioinnin avulla.
Teoreettisena viitekehyksenä käytetään Leiningerin Culture Care Diversity and Universality Theory -teoriaa sekä Gigerin ja Davidhizarin Transcultural Nursing Model -mallia, jotka korostavat kulttuuritietoisuuden integroimista hoitotyöhön. Tutkimus sisälsi perusteellisen tarkastelun vertaisarvioiduista artikkeleista, jotka oli haettu akateemisista tietokannoista ja jotka kattoivat vuodet 2014–2024. Analyysissa käytettiin temaattisia ja kvalitatiivisia synteesimenetelmiä tehokkaimpien käytäntöjen tunnistamiseksi.
Analyysi osoitti, että viestintäesteet ovat edelleen merkittäviä haasteita terveydenhuollon toteuttamisessa, mutta tehokkaita ratkaisuja ovat tulkkauspalvelut ja muokatut viestintämenetelmät. Kulttuuriosaamisen koulutuksen todettiin parantavan hoitohenkilöstön valmiuksia kohdattaessa potilaita, joilla on erilaisia terveysuskomuksia, sekä edistävän terapeuttisia yhteyksiä eri kulttuuritaustoista tulevien välillä. Terveydenhuollon tulokset paranevat, kun organisaatiot ottavat käyttöön kulttuuriosaamisen koulutusvaatimuksia ja edistävät työyhteisön monimuotoisuutta politiikkojensa avulla.
Tulokset vahvistivat, että kulttuuriosaamisen kehittäminen tuottaa parempia potilastuloksia, lisää potilaiden tyytyväisyyttä ja vahvistaa hoitoon sitoutumista. Suosituksina esitetään kulttuuriosaamisen integroimista hoitotyön koulutusohjelmiin sekä standardoitujen monimuotoisuuspolitiikkojen ja digitaalisten viestintävälineiden käyttöönottoa. Jatkossa tutkimusten tulisi selvittää tehokkaimmat koulutusmenetelmät sairaanhoitajille sekä kehittää terveydenhuollon politiikkoja, jotka vastaavat Suomen kasvavan monikulttuurisen väestön tarpeisiin.
The theoretical framework incorporates Leininger’s Culture Care Diversity and Universality Theory and Giger and Davidhizar’s Transcultural Nursing Model, which focus on integrating cultural awareness into nursing practice. The research included a thorough examination of peer-reviewed articles from academic databases that covered the period from 2014 to 2024. The analysis used thematic and qualitative synthesis methods to determine the most effective practices.
The analysis showed that communication barriers remain major challenges in healthcare delivery, yet effective solutions include interpreter services and modified communication methods. Cultural competence education was shown to improve nursing staff capabilities when working with patients who hold different health beliefs and to foster therapeutic connections across cultural backgrounds. Healthcare outcomes improve when institutions enforce cultural competence training requirements and foster workplace diversity through their policies.
The analysis established that cultural competence development produces better patient results together with enhanced patient satisfaction and stronger treatment compliance. The recommendations include cultural competence integration into nursing education programs and the establishment of standardized diversity policies and digital tools for communication support. Future research should determine the most effective educational methods for nurses while developing healthcare policies that suit Finland’s expanding multicultural population.
Teoreettisena viitekehyksenä käytetään Leiningerin Culture Care Diversity and Universality Theory -teoriaa sekä Gigerin ja Davidhizarin Transcultural Nursing Model -mallia, jotka korostavat kulttuuritietoisuuden integroimista hoitotyöhön. Tutkimus sisälsi perusteellisen tarkastelun vertaisarvioiduista artikkeleista, jotka oli haettu akateemisista tietokannoista ja jotka kattoivat vuodet 2014–2024. Analyysissa käytettiin temaattisia ja kvalitatiivisia synteesimenetelmiä tehokkaimpien käytäntöjen tunnistamiseksi.
Analyysi osoitti, että viestintäesteet ovat edelleen merkittäviä haasteita terveydenhuollon toteuttamisessa, mutta tehokkaita ratkaisuja ovat tulkkauspalvelut ja muokatut viestintämenetelmät. Kulttuuriosaamisen koulutuksen todettiin parantavan hoitohenkilöstön valmiuksia kohdattaessa potilaita, joilla on erilaisia terveysuskomuksia, sekä edistävän terapeuttisia yhteyksiä eri kulttuuritaustoista tulevien välillä. Terveydenhuollon tulokset paranevat, kun organisaatiot ottavat käyttöön kulttuuriosaamisen koulutusvaatimuksia ja edistävät työyhteisön monimuotoisuutta politiikkojensa avulla.
Tulokset vahvistivat, että kulttuuriosaamisen kehittäminen tuottaa parempia potilastuloksia, lisää potilaiden tyytyväisyyttä ja vahvistaa hoitoon sitoutumista. Suosituksina esitetään kulttuuriosaamisen integroimista hoitotyön koulutusohjelmiin sekä standardoitujen monimuotoisuuspolitiikkojen ja digitaalisten viestintävälineiden käyttöönottoa. Jatkossa tutkimusten tulisi selvittää tehokkaimmat koulutusmenetelmät sairaanhoitajille sekä kehittää terveydenhuollon politiikkoja, jotka vastaavat Suomen kasvavan monikulttuurisen väestön tarpeisiin.