Z-sukupolven työkyky
Mannila, Oona; Määttä, Viljami (2025)
Mannila, Oona
Määttä, Viljami
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025090224359
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025090224359
Tiivistelmä
Työkyky ja sen muutokset olivat ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti merkittävä teema, sillä pandemian jälkeisenä aikana etenkin nuoret aikuiset kärsivät työkyvyn heikentymisestä. Opinnäytetyössä tarkasteltiin työkykyä ja siihen vaikuttavia tekijöitä nuorten näkökulmasta. Työssä pyrimme kuvaamaan ilmiön taustaa ja sen vaikutuksia työelämään sekä pyrimme etsimään ratkaisuehdotuksia työnantajille nuorten työkyvyn tukemiseen.
Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tavoitteena oli muodostaa kriittisesti tarkasteltu kokonaiskuva nuorten työkyvystä ja sen muu-toksista. Aineisto koostui kotimaisista tutkimuksista, artikkeleista, raporteista ja tilastoista, joita analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tiedonhaku kohdistettiin erityisesti nuorten työkykyä, työhyvinvointia ja työelämäodotuksia käsitteleviin aineistoihin.
Tulokset toivat esiin, että nuorten työkyky oli monella osa-alueella heikentynyt. Yleisimmät haasteet liittyivät mielenterveyden ongelmiin, kuten ahdistuneisuuteen ja masennusoireisiin, jotka näkyivät kasvavina sairauspoissaoloina, työkyvyttömyyseläkkeinä ja nuorten syrjäytymisenä työelämästä. Nuorten sitoutuminen työpaikkoihin oli usein heikentynyt. Puutteellinen ja vähäinen perehdytys sekä palautteen vähäisyys lisäsivät haasteita entisestään. Myös työn merkityksettömyyden kokemukset ja yksinäisyys heikensivät motivaatiota ja työkykyä.
Johtopäätöksissä pyrimme korostamaan, että nuorten työkyvyn tukeminen on niin työelämän kuin yhteiskunnan kannalta välttämätöntä. Työkyky rakentuu vuorovaikutuksessa yksilön, työyhteisön ja yhteiskunnan välillä, ja sen vahvistaminen edellyttää kokonaisvaltaista kehityssuuntaa. Ennaltaehkäisevän työn, kuten työkyvyn seurantajärjestelmien, varhaisen tuen ja palautumista edistävien toimien merkitys on ratkaiseva. Esihenkilötyö, palautekulttuuri ja urakehityksen tukeminen vahvistavat nuorten sitoutumista. Nuorten työkyvyn edistäminen on investointi, joka parantaa työssä viihtymistä, tuottavuutta ja organisaatioiden kilpailukykyä.
Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tavoitteena oli muodostaa kriittisesti tarkasteltu kokonaiskuva nuorten työkyvystä ja sen muu-toksista. Aineisto koostui kotimaisista tutkimuksista, artikkeleista, raporteista ja tilastoista, joita analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tiedonhaku kohdistettiin erityisesti nuorten työkykyä, työhyvinvointia ja työelämäodotuksia käsitteleviin aineistoihin.
Tulokset toivat esiin, että nuorten työkyky oli monella osa-alueella heikentynyt. Yleisimmät haasteet liittyivät mielenterveyden ongelmiin, kuten ahdistuneisuuteen ja masennusoireisiin, jotka näkyivät kasvavina sairauspoissaoloina, työkyvyttömyyseläkkeinä ja nuorten syrjäytymisenä työelämästä. Nuorten sitoutuminen työpaikkoihin oli usein heikentynyt. Puutteellinen ja vähäinen perehdytys sekä palautteen vähäisyys lisäsivät haasteita entisestään. Myös työn merkityksettömyyden kokemukset ja yksinäisyys heikensivät motivaatiota ja työkykyä.
Johtopäätöksissä pyrimme korostamaan, että nuorten työkyvyn tukeminen on niin työelämän kuin yhteiskunnan kannalta välttämätöntä. Työkyky rakentuu vuorovaikutuksessa yksilön, työyhteisön ja yhteiskunnan välillä, ja sen vahvistaminen edellyttää kokonaisvaltaista kehityssuuntaa. Ennaltaehkäisevän työn, kuten työkyvyn seurantajärjestelmien, varhaisen tuen ja palautumista edistävien toimien merkitys on ratkaiseva. Esihenkilötyö, palautekulttuuri ja urakehityksen tukeminen vahvistavat nuorten sitoutumista. Nuorten työkyvyn edistäminen on investointi, joka parantaa työssä viihtymistä, tuottavuutta ja organisaatioiden kilpailukykyä.
