Korjaavan kiintymyssuhteen rakentuminen sijaishuollossa omaohjaajan ja sijoitetun nuoren välille

Abstract

Ihminen tarvitsee syntyessään hoitajaa ja hoivaavaa aikuista lähelleen. Hoivaajan luokse hakeutuminen on ihmisellä luonnollinen vietti. Lapsi kiintyy omaan hoivaajaansa ja tämä hoiva on lapselle elintärkeää. Lasta hoivaava aikuinen osaa peilata lapsen tunteita ja näin lapsi oppii turvallisesti ilmaisemaan itseään ja tarpeitaan. Kuitenkaan aina näin ei ole ja lapsen kiintymys häntä hoivaavaan aikuiseen ei ole turvallista. Ilman turvallista kiintymystä kiintymyssuhteet vaurioituvat ja siitä voi seurata kohonnut riski mielenterveyden ongelmille ja käytöshäiriölle. Kiintymyssuhteiden rakentuminen on ensiarvoisen tärkeää varhaisessa lapsuudessa, mutta niiden puuttuessa turvalliset ihmissuhteet ja kiintymyksen kohteet myöhemmin elämässä voivat olla korjaavia.

Lastensuojelun sijaishuollossa suurin osa lapsista ovat tulleet oloista, missä he eivät ole päässeet kiintymään heitä kasvattaneisiin aikuisiin turvallisesti. Sijaishuolto tarkoittaa kodin ulkopuolelle sijoittamista, minkä vuoksi jokainen sijaishuollossa asuva nuori on kokenut kiintymyssuhteen menetyksen, kun hän on joutunut muuttamaan häntä hoivaavan aikuisen luota sijaishuoltoon. Sijaishuollossa lapsella on mahdollisuus rakentaa uusi korjaava ja turvallinen kiintymyssuhde häntä ohjaaviin ohjaajiin. Kaikkein luonnollisinta kiintymyssuhteen luomiselle on lapsen omaohjaaja, sillä omaohjaaja on eniten lapsen kanssa tekemisissä ja hänen kuuluu hoitaa lapsen arkisia askareita kuten harrastuksia, vaatehankintoja ja tukea koulussa.

Opinnäytetyössä haastateltiin seitsemää itäsuomalaisessa perustason lastenkodissa työskentelevää omaohjaajaa. Näiltä omaohjaajilta selvitettiin heidän kokemuksiaan korjaavan kiintymyssuhteen rakentumisesta. Omaohjaajat haastateltiin yksilöhaastatteluina teemahaastattelun keinoin. Opinnäytetyön tarkoituksena on kerätä tietoa lastensuojelun sijaishuollossa toimivilta omaohjaajilta, kuinka heidän kokevat korjaavan kiintymyssuhteen rakentuvan heidän ja heidän omaohjattavien välille.

Haastatteluissa toistuvina teemoina nousi esiin lapsen huomioimin, luottamuksen rakentuminen, yhteinen aika ja kokemukset, arjen struktuuri ja säännöt, sekä yhteistyö huoltajien, sosiaalityön ja muun tukiverkoston kanssa. Tutkimuksen tulokset antavat mahdollisuuden kehittää sijaishuoltoa koko valtakunnan mittakaavassa. Tutkimuksen tulosten mukaan sijoitetun lapsen sijoituspaikan valintaan tulisi käyttää entistä suurempaa panostusta, ettei sijoituspaikka jouduttaisi vaihtamaan sijoituksen jälkeen, sillä haastatteluista esiin nousseet teemat korostavat ajan ja yhteisten kokemusten merkitystä korjaavan kiintymyssuhteen rakentumisessa. Myös työelämän yhteistyökumppani pystyy hyödyntämään tutkimusta omassa kehittämistyössään. Esimerkiksi yhteiset kokemukset koettiin haastattelussa tärkeäksi osa-alueeksi korjaavan kiintymyssuhteen rakentumisessa, minkä perusteella työelämän yhteistyökumppani voi kehittää toimintaansa keskittämällä resursseja omaohjaaja-ajan ja erilaisten omaohjaajaretkiin.