Turvallinen tila vai ei? – Nuorten kokemuksia rasismin torjunnasta Itä-Helsingin nuorisotaloilla
Le, Phi (2025)
Le, Phi
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025091224643
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025091224643
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten nuorisotalon henkilökunta voisi parhaiten tukea nuoria, jotka ovat kokeneet rasismia. Lisäksi haluttiin selvittää nuorten kokemuksia turvallisuuden tunteesta sekä yhdenvertaisesta kohtelusta heidän taustastaan riippumatta nuorisotalolla. Työ lähti liikkeelle tarpeesta selvittää, miten nuoret kokevat arkea Itä-Helsingin nuorisotaloilla ja millä tavalla toimintaa voisi kehittää vastaamaan nuorten tarpeita. Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä ja sen tarkoituksena oli tuottaa suuntaa antavaa tietoa Itä-Helsingin nuorisotalojen käytettäväksi.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselynä, johon vastasi 50 nuorta Itä-Helsingin nuorisotaloilta. Kyselyn sisälsi strukturoituja väittämiä ja yhden monivalintakysymyksen. Aineistoa analysoitiin SPSS-Ohjelmalla käyttäen pylväsdiagrammeja, ristiintaulukointeja ja piirakkakaavioita, joiden avulla hahmotettiin nuorten kokemusten jakautumista eri taustatekijöiden mukaan.
Tulokset osoittivat, että nuorisotaloilla koettiin suurimmaksi osaksi turvalliseksi paikaksi, mutta kokemuksia rasismin kokemuksia esiintyi, erityisestin vähemmistötaustaisilla vastaajilla. Monet nuoret kokivat, että voivat kertoa rasismin kokemuksistaan turvallisesti henkilökunnalle, mutta osa vastauksistaan jäi epävarmaksi. Erityisesti huomiota kiinnitettiin siihen, että miksi osa nuorista ei tunne kuuluvansa joukkoon tai ei osannut sanoa kantaansa kysymyksiin. Johtopäätöksissä painotettiin tarvetta vahvistaa henkilökunnan valmiuksia rasismin kohtaamiseen ja kehittää toimintoja, jotka lisäävät yhteenkuuluvuuden ja luottamuksen tunnetta kaikille nuorille.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselynä, johon vastasi 50 nuorta Itä-Helsingin nuorisotaloilta. Kyselyn sisälsi strukturoituja väittämiä ja yhden monivalintakysymyksen. Aineistoa analysoitiin SPSS-Ohjelmalla käyttäen pylväsdiagrammeja, ristiintaulukointeja ja piirakkakaavioita, joiden avulla hahmotettiin nuorten kokemusten jakautumista eri taustatekijöiden mukaan.
Tulokset osoittivat, että nuorisotaloilla koettiin suurimmaksi osaksi turvalliseksi paikaksi, mutta kokemuksia rasismin kokemuksia esiintyi, erityisestin vähemmistötaustaisilla vastaajilla. Monet nuoret kokivat, että voivat kertoa rasismin kokemuksistaan turvallisesti henkilökunnalle, mutta osa vastauksistaan jäi epävarmaksi. Erityisesti huomiota kiinnitettiin siihen, että miksi osa nuorista ei tunne kuuluvansa joukkoon tai ei osannut sanoa kantaansa kysymyksiin. Johtopäätöksissä painotettiin tarvetta vahvistaa henkilökunnan valmiuksia rasismin kohtaamiseen ja kehittää toimintoja, jotka lisäävät yhteenkuuluvuuden ja luottamuksen tunnetta kaikille nuorille.
