Jokihelmisimpukan vaikutukset maankäyttöön
Laankoski, Heini (2025)
Laankoski, Heini
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025091524724
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025091524724
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä perehdyttiin jokihelmisimpukkaan eli raakkuun, sen esiintyvyyteen Suomessa sekä sen asemaan rauhoitettuna ja suojeltuna lajina. Opinnäytetyön tavoitteena oli toisaalta selvittää, mitä vaikutuksia jokihelmisimpukkaesiintymillä on maankäyttöön, ja toisaalta tarkastella sitä, kuinka maankäyttöhankkeet voivat vaikuttaa lajiin ja muuttaa sen elinympäristöä. Lisäksi työssä perehdyttiin siihen, kuinka lajin suojelua voidaan erilaisin toimin edistää viranomaisten ja alan toimijoiden yhteistyössä. Menetelmänä työssä oli kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena oli kerätä yhteen ja analysoida jo olemassa olevaa tietoa tutkimuskysymysten pohjalta.
Opinnäytetyössä selvitettiin, kuinka lainsäädännön ja ympäristöhallinnon toimien avulla voidaan säännellä jokihelmisimpukan suojelua. Aineistona oli käytössä maankäytön toimijoiden julkaisuja, yksittäisiin esimerkkitapauksiin liittyviä lehtiartikkeleita sekä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä. Työssä käsitellyt tapaukset liittyvät muun muassa metsänkäyttöön ja vedenottoon jokihelmisimpukkavesistöjen läheisyydessä sekä luvanvaraisiin turvetuotantohankkeisiin.
Jokihelmisimpukan suojelua voidaan edistää kansallisten ohjelmien lisäksi kaavoituksen ja maankäytön hyvän suunnittelun avulla. Maankäyttötoimet vaikuttavat jokihelmisimpukkavesistöihin suoraan tai välillisesti. Laji tarvitsee aina isäntäkalan kehittyäkseen, ja sen vuoksi lohen ja taimenen elinympäristöt on tärkeää ottaa huomioon maankäytön vaikutusten arvioinnissa.
Lajin suojelun ja maankäytön onnistuneessa yhdistämisessä ja haitallisten vaikutusten minimoinnissa korostuu ajantasaisen tiedon saatavuus sekä tiedonkulun parantaminen viranomaisten ja maankäytön toimijoiden välillä. Riittävien suojavyöhykkeiden, kaavoituksen mahdollistamien rajoitusten, kalateiden rakentamisen ja ennakkovalvonnan toteutumisen tiedetään tukevan lajin elinympäristöjen säilymistä. Näihin asioihin panostamalla on mahdollista onnistua maankäytön toteuttamisen sekä ympäristön huomioimisen yhdistämisessä.
Opinnäytetyössä selvitettiin, kuinka lainsäädännön ja ympäristöhallinnon toimien avulla voidaan säännellä jokihelmisimpukan suojelua. Aineistona oli käytössä maankäytön toimijoiden julkaisuja, yksittäisiin esimerkkitapauksiin liittyviä lehtiartikkeleita sekä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä. Työssä käsitellyt tapaukset liittyvät muun muassa metsänkäyttöön ja vedenottoon jokihelmisimpukkavesistöjen läheisyydessä sekä luvanvaraisiin turvetuotantohankkeisiin.
Jokihelmisimpukan suojelua voidaan edistää kansallisten ohjelmien lisäksi kaavoituksen ja maankäytön hyvän suunnittelun avulla. Maankäyttötoimet vaikuttavat jokihelmisimpukkavesistöihin suoraan tai välillisesti. Laji tarvitsee aina isäntäkalan kehittyäkseen, ja sen vuoksi lohen ja taimenen elinympäristöt on tärkeää ottaa huomioon maankäytön vaikutusten arvioinnissa.
Lajin suojelun ja maankäytön onnistuneessa yhdistämisessä ja haitallisten vaikutusten minimoinnissa korostuu ajantasaisen tiedon saatavuus sekä tiedonkulun parantaminen viranomaisten ja maankäytön toimijoiden välillä. Riittävien suojavyöhykkeiden, kaavoituksen mahdollistamien rajoitusten, kalateiden rakentamisen ja ennakkovalvonnan toteutumisen tiedetään tukevan lajin elinympäristöjen säilymistä. Näihin asioihin panostamalla on mahdollista onnistua maankäytön toteuttamisen sekä ympäristön huomioimisen yhdistämisessä.