Itsetunnon tukeminen varhaiskasvatuksessa draaman keinoin – Kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella, miten draamamenetelmät voivat tukea lapsen itsetunnon kehittymistä varhaiskasvatuksessa. Aihe nousi tekijän henkilökohtaisesta havainnosta, jossa draamaharjoitukset vaikuttivat positiivisesti esiopetusikäisen lapsen osallistumishalukkuuteen ja itsevarmuuteen. Työ toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, hyödyntäen tutkimusartikkeleita ja teoreettista kirjallisuutta viitekehyksen rakentamiseksi.

Lasten itsetunnon kehittäminen on keskeinen osa varhaiskasvatusta. Vaikka itsetunnon määrittely on haastavaa, sillä se koostuu monista taidoista, siihen voidaan vaikuttaa monin tavoin, esimerkiksi harjoittelemalla sosiaalisia taitoja, tunneälyä, vuorovaikutusta sekä kokemalla onnistumisia. Draamamenetelmät, ja erityisesti roolileikki, tarjoavat lapsille mahdollisuuden tutkia erilaisia rooleja ja tilanteita turvallisessa ympäristössä. Samalla lapset voivat harjoitella sosiaalisia taitoja ja vahvistaa minäkuvaansa sekä itseluottamustaan.

Tulokset osoittavat, että draamaharjoitukset voivat tarjota lapselle turvallisen tilan kokeilla erilaisia tilanteita ja kokea myönteisiä onnistumisia, jotka tukevat itsetunnon kehittymistä. Kasvattajan rooli korostui tutkimuksessa turvallisen ilmapiirin luojana ja ohjaajana. Roolileikkiin, nukketeatteriin ja improvisaatioon perustuvat draamamenetelmät tarjoavat lapselle monipuolisia tapoja ilmaista itseään sekä kehollisesti että sanallisesti ja kokeilla uusia sosiaalisia rooleja.

Tutkimukset osoittavat, että ohjattu roolileikki edistää lasten sosiaalista käyttäytymistä ja vertaissuhteita sekä voi tukea tunneälyä, itsesäätelyä ja osallisuuden kokemusta, jotka liittyvät olennaisesti itsetunnon muodostumiseen. Lisäksi useat tutkimukset ovat osoittaneet, että draamamenetelmät ovat tehokkaita myös arvojen oppimisessa ja sisäistämisessä.