Stigman varjossa sureminen : ammatillinen tuki lapsen päihdekuoleman jälkeen
Rauhaniemi-Vuorinen, Outi (2025)
Rauhaniemi-Vuorinen, Outi
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025100925800
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025100925800
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaiset tekijät estävät ja edistävät vanhempien selviytymistä surussa lapsen päihdekuoleman jälkeen sekä sitä, millaisena vanhemmat ovat kokeneet ammattilaisilta saamansa avun. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää kehittämään ammattilaisten työkaluja päihdekuoleman kohdanneiden läheisten kohtaamisessa.
Nuorten tapaturmaiset huumekuolemat lisääntyvät Suomessa lähes vuosittain. Suremaan jääviä läheisiä on valtava joukko, heidän mukanaan suuri määrä vanhempia. Lapsen päihdekuolemasta seuraa vanhemmille monenlaisia ongelmia, niin fyysisiä, psyykkisiä kuin myös sosiaalisiakin. Vanhempien selviytymistä lapsen päihdekuoleman jälkeen on tutkittu vähäisesti ja lisää tietoa vanhempien selviytymisestä tarvitaan, jotta he saavat asianmukaisen avun mahdollisimman nopeasti.
Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Idea aiheeseen tuli MIELI ry Kriisikeskus Pohjanmaalta ja heidän kanssaan etsittiin haastateltavia. Tutkimukseen osallistui neljä haastateltavaa. Tulokset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä ja tulokset vastasivat aiemmin tehtyjä tutkimuksia, joissa myös selviytymistä edistävinä tekijöinä korostuivat lähipiirin tuki ja ulkopuolinen tuki. Myös suhde kuolleeseen lapseen ja vanhemman oma elämänkäsitys olivat merkityksellisiä tekijöitä. Estävinä tekijöinä nähtiin yksilölähtöiset tekijät, joihin kuuluivat psyykkiset ja emotionaaliset tekijät, sekä yhteiskunnalliset tekijät, eli sosiaaliset ja palvelujärjestelmän tekijät. Saatu ammatillinen tuki nähtiin myös selkeästi edistävänä tekijänä surusta selviytymisessä.
Nuorten tapaturmaiset huumekuolemat lisääntyvät Suomessa lähes vuosittain. Suremaan jääviä läheisiä on valtava joukko, heidän mukanaan suuri määrä vanhempia. Lapsen päihdekuolemasta seuraa vanhemmille monenlaisia ongelmia, niin fyysisiä, psyykkisiä kuin myös sosiaalisiakin. Vanhempien selviytymistä lapsen päihdekuoleman jälkeen on tutkittu vähäisesti ja lisää tietoa vanhempien selviytymisestä tarvitaan, jotta he saavat asianmukaisen avun mahdollisimman nopeasti.
Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Idea aiheeseen tuli MIELI ry Kriisikeskus Pohjanmaalta ja heidän kanssaan etsittiin haastateltavia. Tutkimukseen osallistui neljä haastateltavaa. Tulokset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä ja tulokset vastasivat aiemmin tehtyjä tutkimuksia, joissa myös selviytymistä edistävinä tekijöinä korostuivat lähipiirin tuki ja ulkopuolinen tuki. Myös suhde kuolleeseen lapseen ja vanhemman oma elämänkäsitys olivat merkityksellisiä tekijöitä. Estävinä tekijöinä nähtiin yksilölähtöiset tekijät, joihin kuuluivat psyykkiset ja emotionaaliset tekijät, sekä yhteiskunnalliset tekijät, eli sosiaaliset ja palvelujärjestelmän tekijät. Saatu ammatillinen tuki nähtiin myös selkeästi edistävänä tekijänä surusta selviytymisessä.