Työterveyshuollon moniammatillisen yhteistyön kehittäminen

Abstract

Moniammatillinen yhteistyö on perusedellytys työterveyshuollon laadukkaiden palveluiden tuottamiseksi. Tuoreimpien tutkimusten tulosten perusteella se ei kuitenkaan ole toteutunut odotetusti. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää moniammatillisen tiimityön nykytilannetta erään yksityisen työterveyshuollon palveluntuottajan yhden alueen työterveyshuollon organisaatiossa. Työn tavoitteena oli kehittää moniammatillisen tiimityön toimintamalleja. Työssä lähdettiin hakemaan vastauksia siihen, mikä moniammatillisen tiimityön onnistumista edistää ja mikä sitä puolestaan haittaa arjessa.

Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä. Tutkimuksellinen osuus toteutettiin tapaustutkimuksena, jossa lähestymistapa oli määrällinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselyä, jonka avulla saatiin yksityiskohtaista tietoa työntekijöiden näkemyksestä moniammatillisesta tiimityöskentelyn nykytilanteesta. Aineiston analysoinnissa käytettiin sekä tunnuslukuja, että ristiintaulukointia. Kehittäminen jatkui tutkimuksellisen osuuden jälkeen työpajatyöskentelyyn, jonka tavoitteena oli tuottaa lisäarvoa asiakkaalle moniammatillista tiimityötä kehittämällä: mitä voidaan tehdä johtamisen keinoin moniammatillisen tiimityön kehittämiseksi ja vahvistamiseksi alueellisesti. Työpajatyöskentelyn menetelmänä käytettiin tapaustutkimukseen soveltuvaa ideariiheä. Ideariihen tuloksena syntyneen tuotoksen analysoinnissa hyödynnettiin teemoittelua.

Tulokset osoittivat moniammatillisen yhteistyön toteutumisessa esiintyvän vaihtelua ammattiryhmittäin ja työ-suhteen keston perusteella. Työterveyslääkäreiden ja työterveyshoitajien asema on vakiintunut moniammatillisessa yhteistyössä, mutta työfysioterapeuttien ammattinimikemuutoksesta huolimatta osallistuminen näyttäytyi samankaltaisena asiantuntijoina toimivien työterveyspsykologien kanssa. Ravitsemusterapeuttien ja työkyky-valmentajien uudet ja osin tunnistamattomat roolit vaikuttavat moniammatilliseen yhteistyöhön osallistumisen mahdollisuuteen, mutta myös kokemukseen osallistumisen helppoudesta. Työkokemuksen määrä vaikutti myös selkeästi moniammatillisen yhteistyön toteuttamiseen, sillä kolme vuotta tai vähemmän työskennelleet osallistuivat selkeästi vähemmän moniammatilliseen tiimityöhön kuin kauemmin työskennelleet. Tulosten perusteella merkittävimpiä koettuja haasteita moniammatillisen yhteistyön onnistumiselle ovat rakenteelliset tekijät, jotka vaativat paitsi kehittämistä, myös johdonmukaista johtamista. Kehittämistyön tuloksena saatiin muodostettua konkreettisia kehittämissuosituksia, kuten vuosisuunnitelman käytön ja vastuiden johtaminen tiimeille sekä tiimien viikoittaisen yhteisen ajan hyödyntämisen vahvistaminen.