Aikaisen varhaiskasvatuksen aloituksen vaikutus kiintymyssuhteen syntymiseen

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin aikaisen varhaiskasvatuksen aloituksen vaikutuksia lapsen kiintymyssuhteen muodostumiseen narratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla. Tietoperusta pohjautui monialaisiin tieteellisiin lähteisiin sosiaalialan kontekstissa, ja aineisto analysoitiin teema-analyysilla. Keskeisiksi teemoiksi nousivat varhaiskasvatuksen pysyvyys ja jatkuvuus, lapsen tunne-elämän merkitys, henkilökunnan ammattitaito, lapsen ja aikuisen välinen suhde sekä varhaiskasvatusympäristön piirteet.

Tulokset osoittivat, että säännöllinen ja ennakoitava läsnäolo saman hoitajan kanssa tukee lapsen turvallisen kiintymyssuhteen syntymistä. Sen sijaan henkilökunnan vaihtuvuus ja katkonainen osallistuminen voivat lisätä stressiä ja heikentää kiintymyssuhteen laatua. Sensitiivinen aikuinen vahvisti lapsen tunne-elämää ja sosioemotionaalisia taitoja, ja ammattitaitoinen henkilöstö edisti lapsen turvallisuuden tunnetta ja hyvinvointia.

Positiivinen lapsen ja aikuisen suhde sekä laadukas ja ennakoitava varhaiskasvatusympäristö tukivat lapsen sosiaalista kehitystä ja turvallisten kiintymyssuhteiden muodostumista. Johtopäätöksenä todetaan, että turvallisen kiintymyssuhteen tukeminen edellyttää pysyvyyttä, sensitiivistä vuorovaikutusta ja laadukasta ympäristöä.

Sosionomien osaaminen perheiden tukemisessa, vuorovaikutuksen ohjaamisessa ja tunne-elämän huomioimisessa on keskeistä lapsen kiintymyssuhteen ja hyvinvoinnin tukemisessa. Tutkimus tukee varhaiskasvatustyötä, henkilöstön koulutusta ja perheiden ohjausta sekä nostaa esiin tarpeen jatkotutkimukselle lasten sopeutumisesta ja varhaisen varhaiskasvatuksen pitkäaikaisista vaikutuksista.