Lapsipotilaan lääkkeettömät kivun hoitomenetelmät päivystyspoliklinikkaympäristössä : integroitu kirjallisuuskatsaus
Peltonen, Katja (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025102326366
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025102326366
Tiivistelmä
Kipu on yleisimpiä syitä, miksi lapsi hakeutuu päivystyspoliklinikalle. Kipua liittyy myös useisiin päivystyspoliklinikalla tehtäviin toimenpiteisiin ja tutkimuksiin. Yleisyydestään huolimatta, lapsen kipu usein alihoidetaan, eikä lääkkeettömiä kivunhoitokeinoja hyödynnetä. Hoitamattomana kivulla voi olla pitkäkestoisiakin vaikutuksia.
Tämän ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla alle 16-vuotiaille lapsipotilaille soveltuvia lääkkeettömiä kivunhoidon menetelmiä päivystyspoliklinikkaympäristössä sekä kartoittaa lääkkeettömään kivunhoidon menetelmän valintaan ja lapsen kivun hoitoon vaikuttavia tekijöitä. Tavoitteena oli lisätä päivystyspoliklinikoilla työskentelevien sairaanhoitajien tietoutta lapsipotilaille soveltuvista lääkkeettömistä kivunhoidon menetelmistä sekä kivunhoitoon liittyvistä tekijöistä.
Opinnäytetyö toteutettiin integroituna kirjallisuuskatsauksena. Systemaattinen tiedonhaku tehtiin Cinalh-, ProQuest Central-, PubMed- ja Science Direct-tietokantoihin. Opinnäytetyössä hyödynnettiin myös manuaalista hakua. Sisäänotto- ja poissulkukriteerien perusteella katsaukseen valikoitui 24 artikkelia, joiden laatu arviointiin. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Katsauksen tulokset osoittivat lääkkeettömien kivunlievitysmenetelmien runsauden ja niiden tehokkuuden erityisesti päivystyspoliklinikalla tehtävien pientoimenpiteiden yhteydessä. Menetelmän valinnassa tulee huomioida lapsen ikä ja kehitysvaihe sekä menetelmän käyttöön ja soveltuvuuteen liittyvät tekijät. Lapsen kivun hoidossa tulee huomioida lapsen yksilöllinen tapa ilmaista ja kokea kipua sekä kipuun liitännäisten tunnetilojen ja lapsen vanhemman vaikutus lapsen kipukokemukseen.
Lapsipotilaan lääkkeetöntä kivunhoitoa päivystyspoliklinikkaympäristöissä on kansainvälisesti tutkittu laajasti painottuen taapero-, leikki- ja alakouluikäisiin perusterveisiin lapsiin. Kansallista tutkimusta aihepiiristä on vähän, mikä korostaa tarvetta lisätutkimukselle huomioiden kehityshaasteiset lapset sekä teini-ikäiset ja nuoret potilaat. Lisäksi myös kulttuurin ja etnisen taustan huomioivaa kivun hoidon tutkimusta tarvitaan.
Tämän ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla alle 16-vuotiaille lapsipotilaille soveltuvia lääkkeettömiä kivunhoidon menetelmiä päivystyspoliklinikkaympäristössä sekä kartoittaa lääkkeettömään kivunhoidon menetelmän valintaan ja lapsen kivun hoitoon vaikuttavia tekijöitä. Tavoitteena oli lisätä päivystyspoliklinikoilla työskentelevien sairaanhoitajien tietoutta lapsipotilaille soveltuvista lääkkeettömistä kivunhoidon menetelmistä sekä kivunhoitoon liittyvistä tekijöistä.
Opinnäytetyö toteutettiin integroituna kirjallisuuskatsauksena. Systemaattinen tiedonhaku tehtiin Cinalh-, ProQuest Central-, PubMed- ja Science Direct-tietokantoihin. Opinnäytetyössä hyödynnettiin myös manuaalista hakua. Sisäänotto- ja poissulkukriteerien perusteella katsaukseen valikoitui 24 artikkelia, joiden laatu arviointiin. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Katsauksen tulokset osoittivat lääkkeettömien kivunlievitysmenetelmien runsauden ja niiden tehokkuuden erityisesti päivystyspoliklinikalla tehtävien pientoimenpiteiden yhteydessä. Menetelmän valinnassa tulee huomioida lapsen ikä ja kehitysvaihe sekä menetelmän käyttöön ja soveltuvuuteen liittyvät tekijät. Lapsen kivun hoidossa tulee huomioida lapsen yksilöllinen tapa ilmaista ja kokea kipua sekä kipuun liitännäisten tunnetilojen ja lapsen vanhemman vaikutus lapsen kipukokemukseen.
Lapsipotilaan lääkkeetöntä kivunhoitoa päivystyspoliklinikkaympäristöissä on kansainvälisesti tutkittu laajasti painottuen taapero-, leikki- ja alakouluikäisiin perusterveisiin lapsiin. Kansallista tutkimusta aihepiiristä on vähän, mikä korostaa tarvetta lisätutkimukselle huomioiden kehityshaasteiset lapset sekä teini-ikäiset ja nuoret potilaat. Lisäksi myös kulttuurin ja etnisen taustan huomioivaa kivun hoidon tutkimusta tarvitaan.