Työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen puolustusministeriössä

Abstract

Työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen on sekä työntekijöiden että organisaatioiden näkökulmasta tärkeä osa työelämän kehittämistä. Työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen huomioiminen on osa vastuullista johtamista, ja se on aiheena myös yhteiskunnallisesti merkittävä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, millaisena työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen koetaan puolustusministeriössä, sekä selvittää nykyisiä käytäntöjä, niiden toimivuutta ja kehittämistarpeita. Työ tehtiin toimeksiantona puolustusministeriölle, ja tutkimuksesta rajattiin pois muut organisaatiot sekä aiheen osalta muut työhyvinvoinnin osa-alueet. Tutkimusprosessin suunnittelu käynnistyi keväällä 2025 ja opinnäytetyö valmistui syksyllä 2025.

Opinnäytetyön tietoperustassa käsitellään työn ja yksityiselämän yhteensovittamista edistäviä ja vaikeuttavia tekijöitä sekä yhteensovittamisen kehittämistä. Tietoperustassa pohditaan esihenkilön roolia, työnantajan vastuuta ja organisaatiokulttuurin merkitystä työn ja yksityiselämän yhteensovittamisessa. Lisäksi tarkastellaan työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen tukemisen hyviä käytäntöjä.

Työ toteutettiin monimenetelmäisesti, ja siinä sovellettiin menetelmä- ja aineistotriangulaatiota. Käyttämällä sekä laadullista että määrällistä tutkimusmenetelmää haluttiin saada monipuolista ja hyödynnettävää tietoa yhteensovittamisesta. Työn ensimmäisessä osassa haastateltiin kuutta esihenkilöä ja henkilöstöhallinnon edustajaa. Näiden teemahaastattelujen tulosten ja tietoperustan pohjalta toteutettiin kyselytutkimus, joka kohdennettiin puolustusministeriön henkilöstölle. Kyselyyn vastasi 61 työntekijää, ja vastausprosentti oli 38.

Tutkimuksen tulosten perusteella työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen onnistuu puolustusministeriössä hyvin. Yhteensovittamista edistäviksi tekijöiksi tunnistettiin erityisesti etätyömahdollisuus ja joustavat työjärjestelyt. Työn kuormittavuuden koettiin heikentävän työn ja yksityiselämän yhteensovittamista. Tutkimukseen perustuvat kehitysehdotukset liittyvät yhteensovittamista edistäviin ratkaisuihin, yhteensovittamista tukevaan esihenkilötyöhön sekä muihin yhteensovittamisen tukiprosesseihin.

Yhteensovittamista edistävinä käytäntöinä suositellaan sijaisjärjestelyjen kehittämistä, työn resursointia sekä yhteensovittamista koskevien pelisääntöjen edelleen selkeyttämistä. Esihenkilötyön kehittämistarpeista keskeisimmät liittyvät esihenkilöille tarjottavan koulutuksen kehittämiseen, yhteensovittamista koskevan keskustelun vahvistamiseen kehityskeskusteluissa sekä esihenkilön tukeen kaikille työmuodoille. Henkilöstöhallinnon ja muiden tukiprosessien kehittämissuosituksissa painottuvat yhteensovittamista koskevan tiedonhallinnan parantaminen, yhteensovittamisen käytäntöjä koskevan kommunikoinnin edelleen vahvistaminen sekä jo tiiviin työterveysyhteistyön jatkaminen.