Lastensuojelulaitosten ja jälkihuollon välinen yhteistyö

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella Helsingin kaupungin jälkihuollon näkökulmasta, miten yhteistyö eli siltatyöskentely toimii sijaishuollon kanssa. Helsingissä käytetään termiä siltatyöskentely, joka tarkoittaa yhteistyötä. Siltatyöskentely alkaa, kun nuori on itsenäistymässä ja tekemässä siirtoa sijaishuollosta jälkihuoltoon. Yhteistyö oli mielestämme hyvin tärkeä tarkastella huomioimalla, mitkä asiat toimivat ja mitkä asiat kaipaavat kehitystä. Kirjallisuuden avulla pystyimme vertailemaan, miten asiat näyttäytyvät käytännössä ja miten nuoria voidaan auttaa entistä enemmän heidän tulevaisuutensa vuoksi.

Tämä laadullinen opinnäytetyö on toteutettu haastattelemalla Helsingin kaupungin jälkihuollon sosiaaliohjaajia ja sosiaalityöntekijöitä heidän toimipisteessänsä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia lastensuojelulaitosten ja jälkihuollon välistä yhteistyötä sekä käsitellä nuorten itsenäistymisprosessia jälkihuollon näkökulmasta. Jälkihuollon näkökulma oli tärkeää, sillä nuoren itsenäistyminen ja vastuu omasta elämästä alkaminen on suuri elämänvaihe nuorelle ja se voi aiheuttaa nuorelle erilaisia tunteita ja pelkoja.

Opinnäytetyössä tarkastelimme itsenäistymisprosessin kulkua. Nuoren jälkihuollon asiakkuus alkaa, kun he täyttävät 18-vuotta sekä kun heidän sijoitusjaksonsa lastensuojelulaitoksessa päättyvät. Tuloksissa ilmeni, että nuoreen pyritään olemaan yhteydessä noin puoli vuotta etukäteen, jotta jälkihuollon sosiaaliohjaaja tai sosiaalityöntekijä voi luoda yhteyden sekä tutustua nuoren asioihin ja nykytilanteeseen. Tämä ei aina toteudu, jolloin prosessin aloittaminen pitkittyy. Kun nuoren itsenäistymisprosessi on käynnissä, on tärkeää, että jälkihuolto ja lastensuojelulaitos työskentelevät yhdessä, jotta voidaan turvata nuoren tulevaisuutta. Sijaishuolto paikka on isossa roolissa motivoida nuorta sitoutumaan työskentelyyn jälkihuollon kanssa.

Jälkihuolto on kuitenkin vapaaehtoinen ja kaikki nuoret eivät vastaanota sen tuomia palveluita. Huonossa tapauksessa nuoret eivät ole tietoisia jälkihuollon palveluista. Haastattelutuloksissa esille nousi, miten yhteistyö ei välillä onnistu ja miten vaikeaa on esimerkiksi tehdä yhteistyötä nuoren ja nuoren tukiverkostojen kanssa. Päihteidenkäyttö oli yksi iso tekijä, joka vaikeuttaa nuoren sitoutumista työskentelyyn. Opinnäytetyössämme tuodaan esille prosessia sijaishuollosta siirtymistä jälkihuoltoon, nuorten itsenäistymistä ja sitä millaisia palveluja jälkihuollolla on. Lyhyesti kerrotaan mitkä ovat sosiaaliohjaajan ja sosiaalityöntekijän roolit jälkihuollossa ja miten heidän työtehtävänsä eroavat toisiinsa.

Teemahaastattelun ja tutkimuskysymyksien avulla saimme laajan käsityksen siltatyöskentelystä eli yhteistyöstä ja sen merkityksestä jälkihuollon näkökulmasta. Sosiaaliala ja erityisesti yhteistyökumppanimme voi hyötyä tästä reflektoimalla asioita, jotka hidastavat itsenäistymisprosessin aloittamista.