Kuvaus perheiden arjesta, kun lapsella on kuulovamma ja ADHD : laadullinen tutkimus

Abstract

Opinnäytetyössä tarkastellaan toimintaterapian näkökulmasta perheiden arkea, kun lapsella on kuulovamma ja ADHD. Kuulovamma on lapsilla usein synnynnäinen ja vamman laatu voi olla eri tasoinen sekä vaikuttaa arkeen eri tavoin. ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ilmenee usein lapsen toiminnanohjauksen haasteina. Kuulovamman ja ADHD:n vaikutuksista arkeen on löydetty samankaltaisuuksia. Idea aiheelle saatiin Kuulovammaisten lasten vanhempien liitto ry:ltä. Tutkimusten mukaan kuulovammaisilla lapsilla esiintyy huomattavasti enemmän haasteita sosioemotionaalisten taitojen kehittymisessä. Sosioemotio-naaliset haasteet voivat vaikeuttaa sosiaalisten tilanteiden ymmärtämistä, tunteiden tunnistamista ja vastuullista päätöksentekoa. Sosioemotionaalisten taitojen, käyttäytymisen säätelyn sekä vuorovaikutustaitojen haasteet voivat aiheuttaa eristäytymistä, aggressiivisuutta sekä vaikeutta pyytää ja antaa apua. Lapsi, jolla on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, voi todennäköisesti kohdata myös haasteita kielen kehityksessä. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä asiakasryhmään liittyvää ymmärrystä ja tietoa, jota toimintaterapeutit voisivat hyödyntää lähestyessään kyseistä asiakasryhmää. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin, aineisto kerättiin teemahaastattelulla ja aineiston analysointi toteutettiin deduktiivisesti. Aiemmasta tutkitusta tiedosta poiketen perheet eivät kokeneet lapsilla olevan haasteita sosiaalisissa tai emotionaalisissa taidoissa. Haastatteluissa perheiden lapsilla ilmeni kuitenkin avun pyytämisen vaikeutta. Tutkimuksessa todetaan, että arjen toimivuus ja lapsen osallistumisen mahdollisuudet rakentuvat useiden toisiinsa vaikuttavien tekijöiden varaan. Näitä tekijöitä ovat esimerkiksi ympäristön mukautuvuus, sosiaalinen konteksti sekä rutiinit. Toimintaterapeuteilla on merkittävä rooli näiden tekijöiden tunnistamisessa sekä niiden vahvistamisessa. Näin toimintaterapeutti voi toimia ikään kuin sillanrakentajana lapsen, perheen ja ympäristön välillä.