Huono-osaisuuteen vastaaminen – sosiaalityön, yksilön ja yhteiskunnan keinot
Saastamoinen, Milla; Korri, Terhi (2025)
Saastamoinen, Milla
Korri, Terhi
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111127656
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111127656
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tavoitteena oli tarkastella huono-osaisuuden ehkäisemistä ja lievittämistä aikuissosiaalityön tieteenalan ja sosionomien (AMK) näkökulmasta. Huono-osaisuus määriteltiin moniulotteiseksi ilmiöksi, johon liittyvät köyhyys, ylisukupolviset haitat, koulutuksen ja työllisyyden puutteet sekä sosiaalinen osattomuus. Työ toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena hyödyntäen ajankohtaista tutkimustietoa ja yhteiskunnallista keskustelua. Aineistona käytettiin ajankohtaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia, jotka käsittelivät huono-osaisuutta, sosiaalityön toimintakäytäntöjä ja yhteiskunnallisia ratkaisuja. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla, jonka avulla tunnistettiin keskeiset teemat ja muodostettiin kolme yläkategoriaa: sosiaalityön keinot, yksilön keinot ja yhteiskunnan keinot.
Sosiaalityön rooli korostui erityisesti rakenteellisessa työssä, palveluohjauksessa ja palveluiden kehittämisessä. Yksilön tasolla keskeisiä olivat sosiaalisen osallisuuden kokemus, voimavarojen vahvistaminen ja koulutukseen tai työelämään kiinnittyminen. Yhteiskunnallisella tasolla nousivat esiin toimeentulon turvaaminen, koulutusmahdollisuudet, haitalliset yhteiskunnalliset rakenteet sekä päätöksenteko, joka huomioi huono-osaisessa asemassa olevien todelliset tarpeet.
Tuloksemme osoittavat, että huono-osaisuuden vähentäminen edellyttää monitasoista lähestymistapaa: sosiaalityön käytännöt, yksilön voimavarat ja poliittiset ratkaisut muodostavat yhdessä perustan, jolla voidaan katkaista huono-osaisuuden ylisukupolvisia vaikutuksia. Työmme tarjoaa näkökulmia ja keinoja aikuissosiaalityöhön sekä herättää keskustelua yhteiskunnallisesta vastuusta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tukemisessa.
Sosiaalityön rooli korostui erityisesti rakenteellisessa työssä, palveluohjauksessa ja palveluiden kehittämisessä. Yksilön tasolla keskeisiä olivat sosiaalisen osallisuuden kokemus, voimavarojen vahvistaminen ja koulutukseen tai työelämään kiinnittyminen. Yhteiskunnallisella tasolla nousivat esiin toimeentulon turvaaminen, koulutusmahdollisuudet, haitalliset yhteiskunnalliset rakenteet sekä päätöksenteko, joka huomioi huono-osaisessa asemassa olevien todelliset tarpeet.
Tuloksemme osoittavat, että huono-osaisuuden vähentäminen edellyttää monitasoista lähestymistapaa: sosiaalityön käytännöt, yksilön voimavarat ja poliittiset ratkaisut muodostavat yhdessä perustan, jolla voidaan katkaista huono-osaisuuden ylisukupolvisia vaikutuksia. Työmme tarjoaa näkökulmia ja keinoja aikuissosiaalityöhön sekä herättää keskustelua yhteiskunnallisesta vastuusta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tukemisessa.
