Kahden sukupolven ADHD : vanhempien kokemuksia arjesta, kasvatuksesta ja tukimahdollisuuksista
Helén, Liisa (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111327891
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111327891
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä selvitettiin vanhempien kokemuksia arjesta ja kasvatuksesta kahden sukupolven ADHD-perheissä, sekä vanhempien kokemuksia tuen saamisesta. Opinnäytetyön yhteistyökumppanina toimi Salon seudun ADHD-yhdistys. Tavoitteena oli antaa työelämäkumppanille tietoa oman toimintansa kehittämiseen ja tekemäänsä edunvalvontatyöhön.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkielmana ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineistoa varten haastateltiin neljää vanhempaa. Tutkimuskysymysten avulla selvitettiin, millä tavoin vanhempien ja lasten ADHD-piirteet vaikuttavat perheen arkeen ja lasten kasvatukseen, sekä millaisia kokemuksia vanhemmilla on tuen saamisesta. Lisäksi haluttiin selvittää, millaista tukea kolmannen sektorin toimijat voisivat vanhemmille antaa. Kerätty aineisto analysoitiin teoriaohjaavasti temaattisella analyysilla. Tärkeitä teoreettisia käsitteitä olivat arjen kuormittavuus ja palveluiden väliin putoaminen.
Tuloksista ilmeni, että perheenjäsenten ADHD-piirteillä on perheiden arkeen pääasiassa kielteisiä vaikutuksia, jotka johtavat usein vanhemman kuormittumiseen. Vanhemman hyvät itsesäätelytaidot voivat kuitenkin ehkäistä kuormittumista. Palveluiden väliin putoaminen on yleistä, eivätkä ammattilaiset usein tunnista perheiden tuentarvetta. Vanhemmilla on myös vaikeuksia tiedon löytämisessä ja tuen hakemisessa.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että vanhempien ADHD-piirteitä tulee huomioida paremmin jo palveluntarpeen arvioinnista lähtien ja resursseja kohdistaa lapsen lisäksi myös vanhemman tukemiseen. Vanhemman omasta jaksamisesta ja ADHD-oireiden hallinnasta tulee huolehtia, ja sosiaalihuollon tulee keventää vanhempien kuormaa ja tarjota konkreettista apua perheiden arkeen. Järjestöjen tulee panostaa vertaistuen saavutettavuuteen sekä palveluista paremmin tiedottamiseen.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkielmana ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineistoa varten haastateltiin neljää vanhempaa. Tutkimuskysymysten avulla selvitettiin, millä tavoin vanhempien ja lasten ADHD-piirteet vaikuttavat perheen arkeen ja lasten kasvatukseen, sekä millaisia kokemuksia vanhemmilla on tuen saamisesta. Lisäksi haluttiin selvittää, millaista tukea kolmannen sektorin toimijat voisivat vanhemmille antaa. Kerätty aineisto analysoitiin teoriaohjaavasti temaattisella analyysilla. Tärkeitä teoreettisia käsitteitä olivat arjen kuormittavuus ja palveluiden väliin putoaminen.
Tuloksista ilmeni, että perheenjäsenten ADHD-piirteillä on perheiden arkeen pääasiassa kielteisiä vaikutuksia, jotka johtavat usein vanhemman kuormittumiseen. Vanhemman hyvät itsesäätelytaidot voivat kuitenkin ehkäistä kuormittumista. Palveluiden väliin putoaminen on yleistä, eivätkä ammattilaiset usein tunnista perheiden tuentarvetta. Vanhemmilla on myös vaikeuksia tiedon löytämisessä ja tuen hakemisessa.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että vanhempien ADHD-piirteitä tulee huomioida paremmin jo palveluntarpeen arvioinnista lähtien ja resursseja kohdistaa lapsen lisäksi myös vanhemman tukemiseen. Vanhemman omasta jaksamisesta ja ADHD-oireiden hallinnasta tulee huolehtia, ja sosiaalihuollon tulee keventää vanhempien kuormaa ja tarjota konkreettista apua perheiden arkeen. Järjestöjen tulee panostaa vertaistuen saavutettavuuteen sekä palveluista paremmin tiedottamiseen.