Toiminnalliset tapahtumat kansainvälisesti adoptoitujen nuorten kulttuuri-identiteetin vahvistajina

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, millaisia kulttuuri-identiteettiä vahvistavia tapahtumia 12–19-vuotiaat kansainvälisesti adoptoidut toivovat. Selvityksessä kartoitetaan kohderyhmälle jo tarjottavaa toimintaa ja ideoidaan uusia toimintamuotoja. Selvityksen tilaaja on Adoptioperheet ry. Yhdistys on adoptio-odottajien, -perheiden ja adoptoitujen edunvalvonnan, viestinnän ja vertaistuen valtakunnallinen asiantuntija.

Selvitystytön teoreettisena viitekehyksenä on kulttuuri-identiteetti. Työ toteutettiin tapaustutkimuksena, joka pyrkii vastaamaan kysymyksiin minkälaista kulttuuri-identiteettiä vahvistavaa toimintaa kansainvälisesti adoptoidut nuoret toivovat, mitkä tekijät vaikuttavat tapahtumissa käymiseen, miten syntymämaan kulttuuri näkyy ja vaikuttaa tapahtumissa sekä mitä tapahtumilta toivotaan. Aineisto kerättiin adoptionuorten ja -vanhempien lomakekyselyllä, puolistrukturoiduilla ryhmähaastatteluilla sekä opinnäytetyötä varten kehitetyllä "Liikennevalo" -kyselyllä, joka kartoittaa nuorten tapahtumissa käymiseen vaikuttavia tekijöitä. "Tarinamatka" on esimerkki yhteisöllisestä, kulttuuri-identiteettiä vahvistavasta tapahtumakokeilusta.

Selvityksestä käy ilmi, että kansainvälisesti adoptoiduille nuorille kohdistettu toiminta on vähäistä ja perhetapahtumissa käy vähän yli 12-vuotiaita eikä yli 15-vuotiaita juuri ollenkaan. Selvityksen mukaan tapahtumilla ja erityisesti vertaistuella on suuri merkitys kansainvälisesti adoptoitujen kulttuuri-identiteetin ja itsetunnon vahvistumiselle sekä erilaisuuden hyväksymiselle. Vanhemman myönteinen ja aktiivinen suhde lapsen lähtökulttuuriin tukee lapsen identiteetin muodostumista.

Selvitys osoittaa, että vertaiskohtaamisia pitäisi olla läpi nuoren elämän, vaikka kiinnostus adoptiotapahtumia ja synnyinmaan kulttuuria kohtaan aaltoileekin iän mukana. Tapahtumien sisältö olisi rakennettava nuoria kiinnostavaksi ja toiminnalliseksi erilaisten työpajojen, liikuntamuotojen ja leirien avulla. Nuorten kuuleminen ja osallistaminen tapahtumien järjestämiseen olisi tärkeää. Vertaisohjaajina toimiminen ja omien kokemusten jakaminen nuoremmille kansainvälisesti adoptoiduille kiinnostaa nuoria. Selvitys osoittaa, että toiseuden ja ulkopuolisuuden kokemuksia voitaisi helpottaa "päästämällä" adoptionuoret aktiivisiksi toimijoiksi toiminnan kohteena olemisen sijaan.

The thesis is intended to clarify by what kind of events the 12- to 19-year-old internationally adopted children hope to build up their cultural identity. There are about 4500 internationally adopted children in Finland, including school aged children over 2200. The thesis also identifies the events already offered to the study group and aims to come up with ideas of new forms of events. The subscriber is Association for Adoptive families in Finland. The Association is nationwide adoption expert in lobbying, communications and peer support.

The theoretical frame of reference is cultural identity. The thesis was carried trough as a case study. The data was collected via a questionnaire, half-structured group interviews of young people and their parents and "Traffic light" -mapping developed in the thesis work. The pilot "Tarinamatka –event" is an example of communal act that aims to support cultural identity.

The study showed that amount of events targeted at the study group is limited or is lost among activities referred to adoptive parents or smaller children. The outcome of the thesis is that the events targeted at the internationally adopted strengthen young people's self-esteem, acceptance of difference and identity building. Peer support is highly important to the young adoptees cultural identity building. Positive and active attitude towards child's birth culture by a parent supports identity building of a child even when he is living through a phase of small valuation of the birth countries culture.

There should be enough of a peer support despite of the variation of the interest in the adoption event or the birth culture during years. The content of the events should be build up as attractive to the teenagers and functional. Functionality would increase by different forms of sports, workshops and camps. Teenagers want to be heard and want to participate themselves in the organising of the events. They have interest in serving as a peer support and sharing their own experiences with younger internationally adopted children. The study shows that the experience of otherness and alienation could be facilitated by "releasing" the adoption teenagers as active players in the target instead of object being.