Puhumattomuus terveysalalla: Scoping- kirjallisuuskatsaus
Rautiainen, Sari (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111828432
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111828432
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät lisäävät puhumattomuutta terveysalalla erityi-sesti organisaatiokulttuurin näkökulmasta, millaisia vaikutuksia ilmiöllä on sekä millaisin toimenpitein puhu-mattomuutta voidaan vähentää. Tavoitteena oli tuottaa tutkittuun tietoon perustuvaa ymmärrystä, jota voidaan hyödyntää johtamiskoulutuksessa ja työyhteisöjen kehittämisessä.
Menetelmänä käytettiin narratiivista scoping-kirjallisuuskatsausta, jossa yhdistyivät narratiivisen katsauksen joustava tulkinnallinen ote ja scoping-katsauksen systemaattinen ja laaja tiedonhankinta. Aineisto haettiin CINAHL-, PubMed- ja Medline (OVID) -tietokannoista sekä manuaalisilla hauilla. Haut tuottivat yhteensä 369 osumaa, joista poistettiin 64 päällekkäistä viitettä. Otsikon perusteella valikoitui 59 ja abstraktin perusteella 29 artikkelia jatkoarviointiin. Lopulliseen analyysiin sisällytettiin 23 sisäänottokriteerit täyttävää tutkimusta, joita täydennettiin neljällä manuaalisesti tunnistetulla keskeisellä lähteellä.
Tulosten mukaan puhumattomuutta lisäävät erityisesti hierarkkiset rakenteet, vallan epätasapaino, epäoikeu-denmukainen johtajuus sekä pelon ja syyllistämisen ilmapiiri. Puhumattomuuden seuraukset näkyvät heiken-tyneenä psykologisena turvallisuutena, työhyvinvointina, potilasturvallisuutena ja organisaation oppimiskykynä. Ilmiötä voidaan vähentää eettisen ja osallistavan johtajuuden, psykologisen turvallisuuden vahvistamisen, avoimen viestintäkulttuurin sekä rakenteellisten esteiden purkamisen avulla.
Johtopäätöksenä todetaan, että puhumattomuuden vähentäminen on pitkäjänteinen kulttuurinen prosessi, joka edellyttää johdon sitoutumista, dialogia ja strategista johtamista. Avoimuuden ja luottamuksen vahvista-minen luo työyhteisön, jossa työntekijät uskaltavat tuoda esiin havaintojaan ja jossa puhuminen nähdään osana ammatillista vastuuta.
Menetelmänä käytettiin narratiivista scoping-kirjallisuuskatsausta, jossa yhdistyivät narratiivisen katsauksen joustava tulkinnallinen ote ja scoping-katsauksen systemaattinen ja laaja tiedonhankinta. Aineisto haettiin CINAHL-, PubMed- ja Medline (OVID) -tietokannoista sekä manuaalisilla hauilla. Haut tuottivat yhteensä 369 osumaa, joista poistettiin 64 päällekkäistä viitettä. Otsikon perusteella valikoitui 59 ja abstraktin perusteella 29 artikkelia jatkoarviointiin. Lopulliseen analyysiin sisällytettiin 23 sisäänottokriteerit täyttävää tutkimusta, joita täydennettiin neljällä manuaalisesti tunnistetulla keskeisellä lähteellä.
Tulosten mukaan puhumattomuutta lisäävät erityisesti hierarkkiset rakenteet, vallan epätasapaino, epäoikeu-denmukainen johtajuus sekä pelon ja syyllistämisen ilmapiiri. Puhumattomuuden seuraukset näkyvät heiken-tyneenä psykologisena turvallisuutena, työhyvinvointina, potilasturvallisuutena ja organisaation oppimiskykynä. Ilmiötä voidaan vähentää eettisen ja osallistavan johtajuuden, psykologisen turvallisuuden vahvistamisen, avoimen viestintäkulttuurin sekä rakenteellisten esteiden purkamisen avulla.
Johtopäätöksenä todetaan, että puhumattomuuden vähentäminen on pitkäjänteinen kulttuurinen prosessi, joka edellyttää johdon sitoutumista, dialogia ja strategista johtamista. Avoimuuden ja luottamuksen vahvista-minen luo työyhteisön, jossa työntekijät uskaltavat tuoda esiin havaintojaan ja jossa puhuminen nähdään osana ammatillista vastuuta.