Palaverikäytännöt terveydenhuollon yksityissektorin palveluntuottajan moniammatillisessa tiimissä
Jääskeläinen, Toni (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111828508
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111828508
Tiivistelmä
Johdanto ja tarkoitus: Opinnäytetyössä tutkittiin moniammatillisten tiimien palaverikäytäntöjä yksityissektorin terveydenhuollon palveluntuottajalla. Kohdeorganisaatiossa oli havaittu moniammatillisen tiimin heikkoa valmistautumista palavereihin. Hoitolinjoista päättäminen ja potilaan kokonaisvaltainen hoito perustuu moniammatilliseen yhteistyöhön, jota palaverit ovat mahdollistamassa. Muun muassa tämän vuoksi palaverikäytäntöjen tulee olla toimivia ja mikäli tarvetta, niitä tulee kehittää. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää moniammatillisen tiimin (työterveyslääkäri, -hoitaja, -fysioterapeutti, -psykologi) palaverikäytäntöjä ja tuottaa yhdessä tiimin kanssa kehitysehdotuksia palaverien hyödyllisyyden parantamiseksi.
Menetelmät: Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena toimintatutkimuksena käyttäen monimenetelmällistä otetta. Aineisto kerättiin kahdessa vaiheessa hyödyntäen observointia ja teemahaastattelua. Tutkittavia tiimejä oli kaksi. Observoinnilla (n=2) kerättiin tietoa palaverien rakenteesta, dynamiikasta ja johtajuudesta. Teemahaastatteluilla (n=4) kerättiin tietoa tiimin ajatuksista ja kokemuksista. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Kehitysvaihe toteutettiin yhteiskehittämistyöpajana. Kehittämistyön hyötyä mitattiin loppukyselyllä.
Tulokset: Observoinnissa havaittiin tiimien välisiä eroja. Tiimi A:ssa oli selkeä johtaja ja informatiivisempi keskustelu, kun taas Tiimi B:ssä varsinaista johtajuutta ei havaittu, mutta keskustelu oli dialogisempaa ja yhteisymmärrys suurempaa. Teemahaastatteluiden vastauksien perusteella palaveriin valmistautuminen oli mahdollistettu vakioiduilla palaveriajoilla sekä sillä, että valmistautuminen oli työaikaa. Valmistautumisen haasteita aiheuttivat palaverien lyhyet ilmoitusajat sekä yksilön omavastuu, eli ajan kalenteroimatta jättäminen.
Päätelmät ja jatkokehitys: Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että vahvat kommunikaatiotaidot ja psykologinen turvallisuus mahdollistavat toimivan palaverikulttuurin, vaikka virallinen palaverirakenne ei olisikaan mallikas. Siksi mahdollisissa jatkotutkimuksissa tulisi keskittyä palaverirakenteen sijaan juuri palaverikulttuuriin.
Menetelmät: Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena toimintatutkimuksena käyttäen monimenetelmällistä otetta. Aineisto kerättiin kahdessa vaiheessa hyödyntäen observointia ja teemahaastattelua. Tutkittavia tiimejä oli kaksi. Observoinnilla (n=2) kerättiin tietoa palaverien rakenteesta, dynamiikasta ja johtajuudesta. Teemahaastatteluilla (n=4) kerättiin tietoa tiimin ajatuksista ja kokemuksista. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Kehitysvaihe toteutettiin yhteiskehittämistyöpajana. Kehittämistyön hyötyä mitattiin loppukyselyllä.
Tulokset: Observoinnissa havaittiin tiimien välisiä eroja. Tiimi A:ssa oli selkeä johtaja ja informatiivisempi keskustelu, kun taas Tiimi B:ssä varsinaista johtajuutta ei havaittu, mutta keskustelu oli dialogisempaa ja yhteisymmärrys suurempaa. Teemahaastatteluiden vastauksien perusteella palaveriin valmistautuminen oli mahdollistettu vakioiduilla palaveriajoilla sekä sillä, että valmistautuminen oli työaikaa. Valmistautumisen haasteita aiheuttivat palaverien lyhyet ilmoitusajat sekä yksilön omavastuu, eli ajan kalenteroimatta jättäminen.
Päätelmät ja jatkokehitys: Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että vahvat kommunikaatiotaidot ja psykologinen turvallisuus mahdollistavat toimivan palaverikulttuurin, vaikka virallinen palaverirakenne ei olisikaan mallikas. Siksi mahdollisissa jatkotutkimuksissa tulisi keskittyä palaverirakenteen sijaan juuri palaverikulttuuriin.